Lukossa tukossa

Yli kuukauteen en ole saanut mitään kunnollista kirjoitettua. Takki on tyhjä. Kun lähetin yritelmäni kierrokselle kustantamoiden suuntaan, aluksi iski masennuksen kaltainen tyhjä olo. Menetin uskoni kirjaan kokonaan, heräsi epäilys kelpaisiko se kenellekkään.

Viihdettä on mukava kirjoittaa ja aloitin sillä genrellä nähdäkseni onko minusta kirjoittamaan romaania. Näemmä oli. Nyt testataan, onko minusta ylittämään julkaisukynnystä.

Kun viimeistelin kirjaani, mielessäni iti jo uuden proosallisemman tarinan juonikuvio. Tarinalla on nyt pääkehyskaari kirjoitettuna sisällysluettelon muodossa ja irrallisia tarinanpätkiä sieltä täältä, mutta kunnolla en ole kirjoittamisen vauhtiin vielä päässyt. Tilanne on uusi ja outo. Olen kirjoittanut aina, nyt sanat jumiutuvat ennenkuin pääsevät edes näppäimistölle asti. 

Päätin perustaa tämän blogin avaamaan syntynyttä umpisolmua - saa nähdä auttaako. 

Nyt se alkaa

Valmiina ollaan(ko)!
Tästä se nyt lähtee, yhden kirjailijaksi aikovan blogimaratoni. Ensimmäinen käsikirjoitus lähti kierrokselle kuukausi sitten, nyt kärvistelen hylsyjä odotellessa. Täytyy sanoa, että tulipa valittua lähetysaika. Loka-, marraskuu kun on muutenkin tällaiselle kaamosmasentuneelle raskasta aikaa, ettei siihen mitään hylsytaakkaa olisi kannattanut ruveta itselleen kasaamaan. Mutta eipä tullut mieleen kuukausi sitten ruskan helottaessa kauniisti ja iltojen vielä olessa valoisia.