perjantai 14. syyskuuta 2012

Ykkönen 1 vuotta

Vuosi sitten julistin ykkösen valmiiksi ja lähetin sen kustantamokierrokselle. Hieman huvittaa, kun silloin kuvittelin saavani vastauksia kuukauden, parin vasteella :-) Neljästä uupuu vieläkin. Kaikista sitä ei tule koskaan.

Mistä sitten tietää milloin kässäri on valmis? Nyt kun katselen ykköstä, löydän siitä vaikka korjattavaa. Harmillista! Toisaalta juoneen en lisäisi enää mitään, eli ehkä se siinä mielessä sittenkin oli valmis.

Kakkonen ei ole vielä lähelläkään tuota vaihetta,  se elää ikuisuudelta tuntuvaa muokkausta muokkauksen perään vaihetta. Ja tarinasta puuttuu vielä jotain. En vielä itsekään tiedä mitä se on, tarinan lisämaustetta vai itse pääjuoneen uusia käänteitä. Olen huomannut että syksy on minulle tuotteliainta kirjoitusaikaa, kesän jäljiltä riittää vielä virtaa ja muu elämä hiljenee iltojen pimetessä. Voin muumioitua rauhassa kirjoituskammiooni.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Kohotan maljani

Dee haastoi minut minut pitämään maljapuheen, eli täältä pesee kröhöm.

Ohjeet:
1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa listaat viisi asiaa, josta sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

1. Ensimmäiseksi kohotan lasini perjantaille, tuolle siunatulle päivälle joka katkaisee arkisen puurtamisen. Perjantai merkitsee, että voin huoleti kirjoitella aamyön tunneille, koska seuraavana aamuna saa torkkua pidempään.

2. Toisen maljan kohotan pienelle perheelleni, rakkaalle tyttärelle, varsinaiselle kultakimpaleelle ja ukkokullalle, joka kestää tämän erakkomaisen harrastuksen.

3. Kolmas malja kohoaa kirjallisuudelle, joka osaa sytyttää ihmismieleen uusia ajatuksia, herätellä tunteita ja tarjoaa virkistyskeitaan arjen keskelle.

4. Neljännen maljani kohotan heijastuksille, vesipisarasta siroaville valonsäteille, ikkunanpinnasta heijastuvalle auringonlaskulle, sateenkaarille. Heijastusten ansiosta maailma on kauniimpi katsella.

5. Viimeisen maljani kohotan Leirinuotiolle ja erityisesti sen sytyttäjille Ahmulle ja Deelle! Ja koska viidennen lasillisen kohdalla olen jo aikamoisessa tuiskeessa, kohotettakoon malja koko blogistanialle eläköön-huutojen kera. Yhteisöllisyydessä on voimaa ja blogimaailmasta saamieni kannustusten avulla on taltutettu monen monta kirjoitusmorkkista ja -blokkia. Kippis!

Haastan lasia kilistelemään LilanPaulan ja Aikatherinen ja sinut, joka huomaat tämän, mutta et ole vielä saanut haastetta.