lauantai 17. marraskuuta 2012

Maraton vs puolimaraton

Monet maratonin juosseet tutut ovat juosseet ensin puolimaratonin. Kuuleman mukaan jos jaksaa juosta puolikkaan jaksaa myös kokomaratonin. Loppu on nimittäin sisusta kiinni (ja rytmistä, hengityksestä, tankkauksesta...).
Niin. Päteeköhän sama nanoiluun? Harjoitusnanoni hyytyi hieman yli 34 tuhanteen sanaan maanantaina. Ei vain hotsittanut enää. Tiesin, että saisin kaivatun sanamäärän kasaan, mutta se ei olisi edesauttanut tarinaa. Teksti kaipasi eniten editointia ja joidenkin sivujuonteiden kypsyttelyä. Loppuviikon olenkin siis enimmäkseen editoinut tarinaa ja nyt siinä on enää vain 31 144 sanaa. Silti olen tyytyväinen, tarinan peruskehikko on nyt kasassa. Tästä lienee hyvä jatkaa.

Olen myös lukuahminut. Ihanat loppuviikon saikkupäivät vain löhösin ja luin. Kirjoitusoppaina luin Eeva Kilven Ihmisen ääni-teosta ja Juha-Pekka Koskisen Harkittua murhaa. Lisäksi imin itseeni Marko Hautalan Käärinliinat-kirjan. Häikäistyin. Miten joku voi kirjoittaa noin? Etenkin naisista. Päästä sisälle toisen ihmisen pään sisälle tuolla tarkkuudella. Esimerkiksi miten mieskirjailija voi tietää, miten nainen häpeää liian tummana kasvavia nänninympäryskarvojaan? Minulla on vielä paljon opittavaa...