Kesäinen viikonloppu takana, voi miten ihania nämä valoisat kesäyöt ovat. Ja salakavalia ajankulun suhteen ;-) Työstän parhaillaan Aavistuksen dialogeja ja urakkaa riittää.
Alkuvuodesta syttynyt idea uudesta jännäristä sai lauantaiyönä yliotteen ja kirjoitin pitkälle aamuyön puolelle. Tämä on ihana vaihe, kun uusi tarina alkaa muotoutua ja syntyä. Mutta voikohan sitä kirjoittaa kahta tarinaa yhtäaikaa, varsinkin kun kuuluvat ihan eri genreihin? Mihin minulla on tällainen kiire ja vimma?
Ajan Loppua on tilattu yllättävän mukavasti, vaikka varsinaista markkinointia en ole vielä tehnytkään. Kiitos taitanee kuulua Vinttikamarissa-blogin Ahmulle.
Omakustannuksen tekemisen haastavin vaihe on alkanut, nimittäin markkinointi. Tein kirjalle omat nettisivut ja BoD:kin hoitaa osuutensa uutuusjulkaisullaan. Harmi vain, että kirjani on huonommalla eli vasemmalla sivulla. Tunnetusti tuo sivu tupataan jättämään vähemmälle huomiolle.
Tämä markkinointi ja tyrkyttäminen ei ole minua, ei sitten ollenkaan. Hieman auttaa, että voin työskennellä kirjailijanimeni naamion takaa, ehkä Rina Rovio hoitaa homman paremmin. Luottaa itseensä. Kirjaansa. Elämään, ja siihen että asiat luonnistuvat. Ainakin hän on saanut spämmättyä muutamaa kirjakauppaa ja median edustajia, kirjastoja unohtamatta. Voi, kuinka tyytyväinen olisin, jos teokseni löytäisi tiensä edes muutamaan kirjastoon.
maanantai 28. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Uutta ilmettä ja haasteita
Kirjoittaminen on tänään tökkinyt, mutta lukeminen maistanut senkin edestä. Vaihdoin blogiini uuden ulkoasun alkavan kesän kunniaksi, mutta samalla hukkasin kaikki lukemani blogit. Sain vain osan takaisin, ne joihin olin ymmärtänyt liittyä itse lukijaksi. No, täytyy huomenna pirteämpänä metsästää puuttuvat linkit takaisin.
Elma Ilona haastoi minut 11 kysymykseen, ja eihän näihin voi olla vastaamatta :-)
1.Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
- Haluasin olla komea ukkonen, mutta taidan olla hiljainen kesäsade, joka kuvioi järven pinnan ympyröillä.
2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
- Violetti
3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa?
- Haluaisin oppia laulamaan oikein
4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (= onnekas vahinko).
- Minulle tarjottiin ensimmäistä alaani liittyvää kesätyöpaikkaa. En vain heti ymmärtänyt, että haastattelija teki tarjouksen. Olin hiljaa, mikä on harvinaista. Tämä palkittiin, sillä haastattelija nosti tonnilla (markkaa) tarjoustaan. Tässä vaiheessa ymmärrykseni oli jo herännyt ;-)
5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
- Aku Ankka, Pelle Peloton ja Wagner
6. Rakkain musiikkimuistosi?
- Joskus vuonna kirves ja miekka olin Ruisrockissa kuuntelemassa Bob Dylania. Konsertti oli onnistunut. Pisteenä i:n päälle vieressäni jammaili pitkä mies rastatukassaan - Pelle Miljoona. Vaihdoimme keikasta muutaman sanan, ja juttelimme muutakin.
7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi? (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
- Laivalla, Karibian risteily joka jatkuisi Galapagos-saarille olisi tällainen.
8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
- Oijoii, nyt tuli paha. Tämä huone on täynnä muistoja ja hyviä kirjoja. Ottaisin tyttäreni maalaaman akryylimaalauksen, hän maalasi sen piristääkseen kuumeista äitään. Maalaus on iloinen ja valtavan rakas.
9. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
- Alkuruuaksi marinoituja tiikeriravun pyrstöjä. Pääruuaksi kanttarellirisottoa ja grillattuja langustiineja. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
- Riippuu siitä olenko täyttämässä vai tyhjentämässä lasia ;-)
11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
- Synnytyssairaala. Lapsivedet menivät ennenaikojaan, joten jouduin kyhjöttelemään reilun vuorokauden sairaalassa odottaen synnytyksen käynnistymistä. En vain enää muista, mikä kirja oli kyseessä.
Tässä omat kysymykseni:
1. Syötkö ikinä samalla kun luet kirjaa? Jos syöt, niin mitä yleensä?
2. Minkä kirjan lukemisen jätit viimeksi kesken?
3. Jos saisit sukeltaa päiväksi jonkin kirjan maailmaan, minkä valitsisit?
4. Mikä on lempilukupaikkasi?
5. Kaikkien aikojen lempihahmosi (elokuvat, sarjakuvat, kirjat)?
6. Mikä hahmo olet/haluasit olla kirjallisuudessa?
7. Mitä pelkäsit viimeksi?
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Oletko nauranut joskus väärässä paikassa? Mitä tapahtui?
10. Millainen on paras sää?
11. Missä olet nyt, kun luet näitä kysymyksiä?
Haastan kaikki, jotka lukivat kysymykset lävitse, ähäskutti ;-)
Elma Ilona haastoi minut 11 kysymykseen, ja eihän näihin voi olla vastaamatta :-)
1.Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
- Haluasin olla komea ukkonen, mutta taidan olla hiljainen kesäsade, joka kuvioi järven pinnan ympyröillä.
2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
- Violetti
3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa?
- Haluaisin oppia laulamaan oikein
4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (= onnekas vahinko).
- Minulle tarjottiin ensimmäistä alaani liittyvää kesätyöpaikkaa. En vain heti ymmärtänyt, että haastattelija teki tarjouksen. Olin hiljaa, mikä on harvinaista. Tämä palkittiin, sillä haastattelija nosti tonnilla (markkaa) tarjoustaan. Tässä vaiheessa ymmärrykseni oli jo herännyt ;-)
5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
- Aku Ankka, Pelle Peloton ja Wagner
6. Rakkain musiikkimuistosi?
- Joskus vuonna kirves ja miekka olin Ruisrockissa kuuntelemassa Bob Dylania. Konsertti oli onnistunut. Pisteenä i:n päälle vieressäni jammaili pitkä mies rastatukassaan - Pelle Miljoona. Vaihdoimme keikasta muutaman sanan, ja juttelimme muutakin.
7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi? (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
- Laivalla, Karibian risteily joka jatkuisi Galapagos-saarille olisi tällainen.
8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
- Oijoii, nyt tuli paha. Tämä huone on täynnä muistoja ja hyviä kirjoja. Ottaisin tyttäreni maalaaman akryylimaalauksen, hän maalasi sen piristääkseen kuumeista äitään. Maalaus on iloinen ja valtavan rakas.
9. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
- Alkuruuaksi marinoituja tiikeriravun pyrstöjä. Pääruuaksi kanttarellirisottoa ja grillattuja langustiineja. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
- Riippuu siitä olenko täyttämässä vai tyhjentämässä lasia ;-)
11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
- Synnytyssairaala. Lapsivedet menivät ennenaikojaan, joten jouduin kyhjöttelemään reilun vuorokauden sairaalassa odottaen synnytyksen käynnistymistä. En vain enää muista, mikä kirja oli kyseessä.
Tässä omat kysymykseni:
1. Syötkö ikinä samalla kun luet kirjaa? Jos syöt, niin mitä yleensä?
2. Minkä kirjan lukemisen jätit viimeksi kesken?
3. Jos saisit sukeltaa päiväksi jonkin kirjan maailmaan, minkä valitsisit?
4. Mikä on lempilukupaikkasi?
5. Kaikkien aikojen lempihahmosi (elokuvat, sarjakuvat, kirjat)?
6. Mikä hahmo olet/haluasit olla kirjallisuudessa?
7. Mitä pelkäsit viimeksi?
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Oletko nauranut joskus väärässä paikassa? Mitä tapahtui?
10. Millainen on paras sää?
11. Missä olet nyt, kun luet näitä kysymyksiä?
Haastan kaikki, jotka lukivat kysymykset lävitse, ähäskutti ;-)
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Omakustantajan arkea ja voihan veikkoset
Välillä sitä mietityttää, mihin olen oikein ryhtynyt? Voihan veikkoset sentään! Omakustanteen teko ei ole helppoa. Etenkin jos valitsee halvimman tien ilman koepainatusta. Onneksi yksi blogimaailman koelukijoista huomasi kaamean mokan. Loppuvaiheen editointivaiheessa jotain oli mennyt perusteellisesti pieleen. Koneelta lukiessani oma silmäni ei ollut huomannut, että kappaleiden aloitusrivin sisennys puuttui. Se vain oli jossain vaiheessa kadonnut. Hups! Maanantaina postilaatikosta tupsahti kirjani ensimmäinen painos, joka vahvisti tosiasiat. Huonolta näytti. Höh! Noloa :-(
Olin aloittanut editoinnin jo aiemmin, vielä löytyi muutama kirjoitus- ja tavutusvirhekin. Ja hieman muutin sisältöä saamani palautteen perusteella. Onneksi olin malttanut mieleni, enkä ollut ehtinyt lähettää mainos/tyrkytysmeilejä kirjakauppoihin, kirjastoihin ja muutamaan lehteen, mistä yltiötoiveikkaasti yritän kinuta arvostelua. Nyt on uusi painos tulossa, toivottavasti pienemmällä virhemäärällä.
P.S. Sinä anonyymi aiemmasta ketjusta, jos haluat uuden painoksen ensimmäisen tilalle otatko yhteyttä Rina(.)Rovio(ät)wippies.fi niin postitan sinulle uuden version.
P.S.2. Ihanaa, huomenna on vapaapäivä. Pitkästä aikaa tunnen itseni vapaaksi kirjoittamaan. Ei työpaineita. Eikä ykkönen tunge väkisin ajatuksiin julkaisuhaaveineen. Voin keskittyä täysillä Aavistukseen. Kirjoitus/luku-riemukasta helatorstaita itse kullekin!
P.S.3. Suurkiitos vielä näin julkisesti Ahmu B.N ja Dee! Kommenteistanne oli paljon apua.
Edit: Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että vaikka sisältöä pitikin vielä korjailla, BoD:n painatusjälki oli positiivinen yllätys. Ja kirja tuoksui oikealta :-)
P.S.3. Suurkiitos vielä näin julkisesti Ahmu B.N ja Dee! Kommenteistanne oli paljon apua.
Edit: Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että vaikka sisältöä pitikin vielä korjailla, BoD:n painatusjälki oli positiivinen yllätys. Ja kirja tuoksui oikealta :-)
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Anteeksi antamisen taito
Anteeksi antaminen on tärkeää, jotta pääsee eteenpäin. Joten annoin itselleni oman hölmöyteni anteeksi (liittyen edelliseen postaukseeni). Tosin sitä ennen piiskasin itseni ylipitkälle lenkille ja pakotin siivoamaan. Ikäänkuin jonkinlaisia katumusharjoitteita. Tulipa ainakin siistiä :-)
Nyt viikonlopun aikani kirjani on popsahdellut myös muihin nettikirjakauppoihin. Ja luojan kiitos, nämä kirjakaupat haluavat oikeasti myydäkin jotain, sillä hinta on kohtalainen 18-22 euroa kaupasta riippuen. Vain tuo ensimmäisenä kirjani listoille ottanut rohkenee pyytää siitä pöyristyttävät 39.90.
Ahmu ja Vera ovat pohdiskelleet postauksissaan, mistä kumpuaa halu julkaista. Tämä on viime aikoina mietityttänyt paljon myös minua. Maallista mammonaa en tätä kautta haaveile saavani, käytetyillä työtunneilla hyötysuhde on parempi monessa muussa toimessa. Jaan Ahmun ja Veran motiivin jakaa kirjoillani viihdettä ja rentoutusta, pakoa arjesta. Ja itsekkäänä motiivina minulla on halu saada palautetta kirjastani muiltakin kuin koelukijoilta.
Aavistuksen kanssa minulla on kunnianhimoisempi tavoite. Haluan jättää jälkeni maailmaan. Herättää edes yhden lukijan elämään hetkessä, edes ajoittain. Ympärilläni on aivan liikaa ihmisiä jotka suorittavat elämäänsä sen sijaan että eläisivät sitä. Ja muutama ihminen pelkää niin kovasti että jotain voisia sattua, että he koteloivat elämänsä suojakapseliin ja järjestävät niin, ettei mitään satu. Eikä edes tapahdu. No, ihan ensimmäiseksi kyllä pitää saada kirja valmiiksi ja löytää sille kustantaja.
Nyt viikonlopun aikani kirjani on popsahdellut myös muihin nettikirjakauppoihin. Ja luojan kiitos, nämä kirjakaupat haluavat oikeasti myydäkin jotain, sillä hinta on kohtalainen 18-22 euroa kaupasta riippuen. Vain tuo ensimmäisenä kirjani listoille ottanut rohkenee pyytää siitä pöyristyttävät 39.90.
Ahmu ja Vera ovat pohdiskelleet postauksissaan, mistä kumpuaa halu julkaista. Tämä on viime aikoina mietityttänyt paljon myös minua. Maallista mammonaa en tätä kautta haaveile saavani, käytetyillä työtunneilla hyötysuhde on parempi monessa muussa toimessa. Jaan Ahmun ja Veran motiivin jakaa kirjoillani viihdettä ja rentoutusta, pakoa arjesta. Ja itsekkäänä motiivina minulla on halu saada palautetta kirjastani muiltakin kuin koelukijoilta.
Aavistuksen kanssa minulla on kunnianhimoisempi tavoite. Haluan jättää jälkeni maailmaan. Herättää edes yhden lukijan elämään hetkessä, edes ajoittain. Ympärilläni on aivan liikaa ihmisiä jotka suorittavat elämäänsä sen sijaan että eläisivät sitä. Ja muutama ihminen pelkää niin kovasti että jotain voisia sattua, että he koteloivat elämänsä suojakapseliin ja järjestävät niin, ettei mitään satu. Eikä edes tapahdu. No, ihan ensimmäiseksi kyllä pitää saada kirja valmiiksi ja löytää sille kustantaja.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Sateenvarjo ja kumisaappaat
Kaikkihan sen tietävät, että varmin keino pitää sadepilvet loitolla on varautua sateenvarjolla ja kumppareilla. Ja varmin keino houkutella sadetta, on pukeutua helleasuun.Tai näin meistä ainakin tuntuu. On mukavaa ajatella, että on olemassa kohtalo ja että sen toteutumista voisi jotenkin ohjailla. Tai että meitä vainoaa epäonni.
Minäkin uskon näin. Minulle aina sattuu ja tapahtuu, välillä elämäni on värikkäämpää kuin elokuvissa. Yliopistoaikoina eräs ystäväni väitti minun keksivän osan jutuista, eihän kellään voi olla tuollainen mäihä. Tarinankertojana olisin kyllä hyvä vedättämään. Mutta taidan oikeasti olla niitä ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu ja yleensä sitten siellä epäonnen puolella. Nyt vanhempana tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, jotka edesauttavat asioiden ohjautumista tiettyyn suuntaan. Olen kärsimätön ja pistän välillä tuulemaan. Olen sinisilmäinen, hölösuinen, rehellinen ja kiltti. Ja tyhmä. Tyhmä sellaisella naiivilla tavalla, millä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Viisaus puuttuu.
Todistan tämän kertomalla tämänpäiväisistä tosielämän tapahtumista. Eilisessä postauksessa kerroin julkaisseeni omakustanteen. Päätös kotimaisesta omakustanteesta syntyi nopeasti, olinhan jo työstänyt ajatusta käännösversiosta. Kansikuvat olivat siis jo valmiina, taitto syntyi viikon kovalla rutistuksella. Tänään illalla tarkoitukseni oli kirjoittaa meilit pienkustantajille ja niille isommille, jotka olivat vastanneet tiedusteluihini. Jotten tuhraisi heidän aikaansa.
Tänään soi puhelin. Se oli toinen pienkustantajista, tai keskisuuri oikeastaan. Oli ajatellut mahdollisesti kustantavani kirjan ensi vuonna. Mutta mitä minä teen? Ensinnäkin podin huonoa omaatuntoa, etten ilmoittanut aikeistani etukäteen. Pahoitellen kerroin juuri ottaneeni askeleen omakustanteen suuntaan ja ryhdyin selittelemään: "Päätin yrittää omakustannetta, koska eihän tätä kirjaa kannata enää ensi vuonna julkaista, kun blaa blaa blaa ."
Vasta puhelun edetessä ymmärsin hölmäyteni ja yritin selittää, että 350 euron sakolla pääsisin irti BoD:n kanssa tekemästä diilistä ja maksaisin sen mielelläni saadakseni kirjani oikealle kustantajalle. Mutta tuo aloitukseni oli niin vahva, että kustantajaankin heräsi epäilys. Kyseessä oli aivan ihana ihminen ja avauduimme puoleen jos toiseenkin. Sain kaupan päälle kullanarvoisia vinkkejä.
Tekisi mieleni ommella suuni suppuun ja leikata kieleni irti! Ja juntata pääni syvälle hiekan alle piiloon.
Toinen isku oli, että kirja löytyy nyt yhdestä kotimaisesta verkkokirjakaupasta hintaan 39.90. Olin määritellyt ovh:ksi 19.95. Siis haloo? Kuka hullu maksaa moista summaa pehmeäkantisesta viihdejännäristä? Yli 50% katteet!?! Joku vedättää minua tai sitten en tajua tämän homman kustannusrakenteista mitään. Ta sitten kyseinen liike ei halua välittää omakustanteita. Suurkuu.fi:ssa tein vertailua bod.fi hintoihin ja ne olivat oikeilla hehtaareilla.
Olen tyhmä, byääh! Ja syytän siitä itseäni. Kaipa tämä jonkin karman lain mukaan on minulle tarkoitettu. Eihän tällaista tuuria voi muutoin olla. Miksen ikinä opi? Tämä saattoi olla ainoa tilaisuuteni ikinä ja minä pilasin sen. Nyt möllötän sohvalla ja ahmin lohtusuklaata levytolkulla. Ja itken ihan hieman. Olen oman elämäni Aku Ankka.
Minäkin uskon näin. Minulle aina sattuu ja tapahtuu, välillä elämäni on värikkäämpää kuin elokuvissa. Yliopistoaikoina eräs ystäväni väitti minun keksivän osan jutuista, eihän kellään voi olla tuollainen mäihä. Tarinankertojana olisin kyllä hyvä vedättämään. Mutta taidan oikeasti olla niitä ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu ja yleensä sitten siellä epäonnen puolella. Nyt vanhempana tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, jotka edesauttavat asioiden ohjautumista tiettyyn suuntaan. Olen kärsimätön ja pistän välillä tuulemaan. Olen sinisilmäinen, hölösuinen, rehellinen ja kiltti. Ja tyhmä. Tyhmä sellaisella naiivilla tavalla, millä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Viisaus puuttuu.
Todistan tämän kertomalla tämänpäiväisistä tosielämän tapahtumista. Eilisessä postauksessa kerroin julkaisseeni omakustanteen. Päätös kotimaisesta omakustanteesta syntyi nopeasti, olinhan jo työstänyt ajatusta käännösversiosta. Kansikuvat olivat siis jo valmiina, taitto syntyi viikon kovalla rutistuksella. Tänään illalla tarkoitukseni oli kirjoittaa meilit pienkustantajille ja niille isommille, jotka olivat vastanneet tiedusteluihini. Jotten tuhraisi heidän aikaansa.
Tänään soi puhelin. Se oli toinen pienkustantajista, tai keskisuuri oikeastaan. Oli ajatellut mahdollisesti kustantavani kirjan ensi vuonna. Mutta mitä minä teen? Ensinnäkin podin huonoa omaatuntoa, etten ilmoittanut aikeistani etukäteen. Pahoitellen kerroin juuri ottaneeni askeleen omakustanteen suuntaan ja ryhdyin selittelemään: "Päätin yrittää omakustannetta, koska eihän tätä kirjaa kannata enää ensi vuonna julkaista, kun blaa blaa blaa ."
Vasta puhelun edetessä ymmärsin hölmäyteni ja yritin selittää, että 350 euron sakolla pääsisin irti BoD:n kanssa tekemästä diilistä ja maksaisin sen mielelläni saadakseni kirjani oikealle kustantajalle. Mutta tuo aloitukseni oli niin vahva, että kustantajaankin heräsi epäilys. Kyseessä oli aivan ihana ihminen ja avauduimme puoleen jos toiseenkin. Sain kaupan päälle kullanarvoisia vinkkejä.
Tekisi mieleni ommella suuni suppuun ja leikata kieleni irti! Ja juntata pääni syvälle hiekan alle piiloon.
Toinen isku oli, että kirja löytyy nyt yhdestä kotimaisesta verkkokirjakaupasta hintaan 39.90. Olin määritellyt ovh:ksi 19.95. Siis haloo? Kuka hullu maksaa moista summaa pehmeäkantisesta viihdejännäristä? Yli 50% katteet!?! Joku vedättää minua tai sitten en tajua tämän homman kustannusrakenteista mitään. Ta sitten kyseinen liike ei halua välittää omakustanteita. Suurkuu.fi:ssa tein vertailua bod.fi hintoihin ja ne olivat oikeilla hehtaareilla.
Olen tyhmä, byääh! Ja syytän siitä itseäni. Kaipa tämä jonkin karman lain mukaan on minulle tarkoitettu. Eihän tällaista tuuria voi muutoin olla. Miksen ikinä opi? Tämä saattoi olla ainoa tilaisuuteni ikinä ja minä pilasin sen. Nyt möllötän sohvalla ja ahmin lohtusuklaata levytolkulla. Ja itken ihan hieman. Olen oman elämäni Aku Ankka.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Itsepäisyyttä ja pakkomielteitä
Olen ollut viime päivinä kiireinen. Niin töissä kuin kirjoittamisen sarallakin. Ja jääräpäisen itsepäinen, vai pakkomiellettäkö tämä ajatuksenjuoksu enemmän muistuttaa ;-) Tämän blogin pitäminenkin on jäänyt ihan heitteille.
Ykkösen piti ehtiä kesäksi markkinoille. Viihteellisyytensä vuoksi se on oiva lomaromaani. Juuri sellainen, jota itse mielelläni tästä genrestä lukisin.
Rohkaistuin ottamaan ensimmäisen askeleen omakustantajana. Koelukijoilta kirjani on saanut kiitosta juonensa käänteistä ja henkilöhahmoista. Sekä kannustusta julkaisuun. Päätin tehdä työtä käskettyä, minulla ei ole mitään menettävää. Mikään kustantaja siitä tuskin enää kiinnostuu. Tätä kirjaa ei ole järkeä julkaista enää ensi vuonna, sillä kirjassa esiintyy voimakkaana teemana mayojen muinainen profetia maailmanlopusta 21.12.2012.
Käytin bod.fi palveluja, nykyään heillä on myös e-kirja tuki. Kirjan taittaminen oli kovempi urakka kuin osasin etukäteen aavistaa, mutta muutoin kaikki sujui helposti. Bod:sta löytyi neuvoja joka vaiheeseen. Nyt jännittää, vastaako tulos suunniteltua. Ja jäikö sinne vielä virheitä lymyämään. Toisaalta, maailma ei niihin kaatune, sitten pitää tehdä toinen painos.
Muutaman viikon päästä kirjani pitäisi olla kirjakauppojen saatavilla, ja suunnittelen kovasti pienen budjetin markkinointipanostusta. Ja yritän tyrkyttää kirjaani arvioitavaksi lehdille. Omakustanteiden saralla tämä saattaa olla ylivoimainen haaste, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tekeeko tämä minusta oikean kirjailijan? Ei. Olen edelleen kirjoittamista harrastava henkilö. Ja omakustanteen julkaisija. Ja taittaja, graafikko, hinnoittelija sekä markkinointipäällikkö ;-) Ei ihan paha. Paitsi etten ole minkään osa-alan ammattilainen. Vielä pitäisi tehdä kirjalle web-sivut, sen pitäisi sentään luonnistua. Ja käännöstyö englanniksi jatkuu.
Kirjailija minusta tulee kuitenkin vasta silloin, kun jokin kustantamo päättää julkaista kirjani. Aavistuksen kanssa olen kärsivällisempi, sen aihepiiri on iätön. Sekä orastavan kolmosen kanssa.
P.S. Kirjaa voi käydä kurkkimassa täältä. Reilun viikon päästä postiluukustani pitäisi kolahtaa ihka aito Rina Rovion teos "Ajan Loppu".
Ykkösen piti ehtiä kesäksi markkinoille. Viihteellisyytensä vuoksi se on oiva lomaromaani. Juuri sellainen, jota itse mielelläni tästä genrestä lukisin.
Rohkaistuin ottamaan ensimmäisen askeleen omakustantajana. Koelukijoilta kirjani on saanut kiitosta juonensa käänteistä ja henkilöhahmoista. Sekä kannustusta julkaisuun. Päätin tehdä työtä käskettyä, minulla ei ole mitään menettävää. Mikään kustantaja siitä tuskin enää kiinnostuu. Tätä kirjaa ei ole järkeä julkaista enää ensi vuonna, sillä kirjassa esiintyy voimakkaana teemana mayojen muinainen profetia maailmanlopusta 21.12.2012.
Käytin bod.fi palveluja, nykyään heillä on myös e-kirja tuki. Kirjan taittaminen oli kovempi urakka kuin osasin etukäteen aavistaa, mutta muutoin kaikki sujui helposti. Bod:sta löytyi neuvoja joka vaiheeseen. Nyt jännittää, vastaako tulos suunniteltua. Ja jäikö sinne vielä virheitä lymyämään. Toisaalta, maailma ei niihin kaatune, sitten pitää tehdä toinen painos.
Muutaman viikon päästä kirjani pitäisi olla kirjakauppojen saatavilla, ja suunnittelen kovasti pienen budjetin markkinointipanostusta. Ja yritän tyrkyttää kirjaani arvioitavaksi lehdille. Omakustanteiden saralla tämä saattaa olla ylivoimainen haaste, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tekeeko tämä minusta oikean kirjailijan? Ei. Olen edelleen kirjoittamista harrastava henkilö. Ja omakustanteen julkaisija. Ja taittaja, graafikko, hinnoittelija sekä markkinointipäällikkö ;-) Ei ihan paha. Paitsi etten ole minkään osa-alan ammattilainen. Vielä pitäisi tehdä kirjalle web-sivut, sen pitäisi sentään luonnistua. Ja käännöstyö englanniksi jatkuu.
Kirjailija minusta tulee kuitenkin vasta silloin, kun jokin kustantamo päättää julkaista kirjani. Aavistuksen kanssa olen kärsivällisempi, sen aihepiiri on iätön. Sekä orastavan kolmosen kanssa.
P.S. Kirjaa voi käydä kurkkimassa täältä. Reilun viikon päästä postiluukustani pitäisi kolahtaa ihka aito Rina Rovion teos "Ajan Loppu".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)