sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Varovaista tekohengitystä ja runonautintoja

Tämä blogi on melkein pystyyn kuollut, aloitan varovaisen tekohengityksen. Aloitin bloginpidon aikoinaan kirjoitusblokkia karkottaakseni ja voisi ajatella että blokit ovat pysyneet kaukana, kun blogiin ei ole virrannut sanaakaan. Niin, alkusyksyyn tämä olisi vielä pätenytkin, mutta sitten tuli kaamos. Ja blokki.

Alan pikkuhiljaa päästä yli Aavisus-morkkiksestani ja hyväksyä tosiasiana, että realistiseksi proosaksi aiottu tekele työntyy maailmaan chick littinä. Kevyempänä kuin oli tarkoitus. Tapahtukoon tarinan tahto, eikä minun. Aluksi olin hämilläni ja ehkä vieläkin vähän. Jotenkin kun aloin ottaa tämän harrastukseni hieman vakavammin, kuvittelin että se olisin minä joka pitelisi puikkoja ja määräisi tahdin. Eikä tarina.

Nyt kun kevätpurot (siis ihan oikeasti jo helmikuussa ;-)) virtaavat, virtaa myös sanoja näppäimistöltä. Aavistus on editointivaiheessa, vihdoinkin. Erilaisena kuin olin suunnitellut, mutta on se silti minun lapsukaiseni.
Olen myös osallistunut käsikirjoitusleirille ja lukenut toinen toistaan upeampia käsiksiä. Ehkä nekin ovat omalta osaltaan puhaltaneet tähän hiipuvaan hiillokseen uutta puhtia. Itse osallistuin leirille lähestulkoon editoimattomalla satukokoelmalla, palautteen taidan jo arvata ;-)

Hiljaiselon aikana blogimaailmassa on tapahtunut upeita asioita, kaksi blogituttua on saanut kustannussopimuksen. Eli tiedoksi kaikille aloitteleville kirjailijanaluille, joita tähän blogiin välillä eksyy, niin tämä on ihan oikeasti mahdollista eli onnea Ahmu ja Susi!

Ja Jere on julkaissut runokokoelmansa. Koska en osaa kirjoittaa kirja-arvosteluja, linkitän tähän pari. Itse runokokoelmaa voin suositella lämpimästi. Omaääninen runoilija on vasta tiensä alussa, mutta matkalla tähtiin. Jeren kieli on huikeaa taiturointia ja sanojen sävelien alta löytyy syvällisiä mietteitä:

Olen pahoillani.
Neuloja materiaalissani ei ole tarkoitettu tekemään paikkaa henkirei'ille.
Ne vain sattuvat
solmimaan huokauksiani paremmaksi kuin tarvitsisi.


Arvosteluja:
Luen ja kirjoitan -blogi
Pisara-blogi

Oma suosikkirunoni ei kokoelmaan mahtunut, sen voi käydä kurkkaamassa täältä (ihan huikea, vuosituhannen runo).