Monet maratonin juosseet tutut ovat juosseet ensin puolimaratonin. Kuuleman mukaan jos jaksaa juosta puolikkaan jaksaa myös kokomaratonin. Loppu on nimittäin sisusta kiinni (ja rytmistä, hengityksestä, tankkauksesta...).
Niin. Päteeköhän sama nanoiluun? Harjoitusnanoni hyytyi hieman yli 34 tuhanteen sanaan maanantaina. Ei vain hotsittanut enää. Tiesin, että saisin kaivatun sanamäärän kasaan, mutta se ei olisi edesauttanut tarinaa. Teksti kaipasi eniten editointia ja joidenkin sivujuonteiden kypsyttelyä. Loppuviikon olenkin siis enimmäkseen editoinut tarinaa ja nyt siinä on enää vain 31 144 sanaa. Silti olen tyytyväinen, tarinan peruskehikko on nyt kasassa. Tästä lienee hyvä jatkaa.
Olen myös lukuahminut. Ihanat loppuviikon saikkupäivät vain löhösin ja luin. Kirjoitusoppaina luin Eeva Kilven Ihmisen ääni-teosta ja Juha-Pekka Koskisen Harkittua murhaa. Lisäksi imin itseeni Marko Hautalan Käärinliinat-kirjan. Häikäistyin. Miten joku voi kirjoittaa noin? Etenkin naisista. Päästä sisälle toisen ihmisen pään sisälle tuolla tarkkuudella. Esimerkiksi miten mieskirjailija voi tietää, miten nainen häpeää liian tummana kasvavia nänninympäryskarvojaan? Minulla on vielä paljon opittavaa...
lauantai 17. marraskuuta 2012
lauantai 27. lokakuuta 2012
Kirjamessuraportti
Saavuimme tyttäreni kanssa kirjamessuille tuntia aiottua myöhemmin. Eli ne tapahtumat olivat jo ohitse, joihin olin suunnitellut etukäteen meneväni. Ei haitannut, eikä harmittanut, minulla oli hyvä karma matkassa.
Nämä olivat ensimmäiseni. Yleensä inhoan käydä messujen tönivässä tungoksessa, mutta lukeva ja kirjoittava kansa on fiksumpaa. Vaikka väkeä oli paljon, messuilla oli ilmavaa, kukaan ei tallonut varpaille tai tökännyt kyynärpäätä kylkeen.
Ensimmäisenä osuimme sattumalta Siiri Enorannan haastatteluun. En ehtinyt kuulla kysymystä, mutta vastauksessaan Siiri kertoi kokevansa julkisuudessa esiintymisen vieraaksi ja oudoksi. Hän kyllä myönsi sen olevan välttämätöntä kirjojen myynnin edistämiseksi, mutta tunnustautui kirjailijankammiossaan viihtyväksi erakoksi. Voi miten upeasti tuo ujo ja herkkä nuori nainen esiintyi! Siirin seuraava kirja on dystopia, jonka päähenkilöinä ovat rakastavaiset pojat.
Seuraavaksi suuntasin kohti BoD:n pistettä, ihan kartasta piti katsoa sen sijainti. No niin, luonnollisesti se sijaitsi ihan perimmäisessä nurkassa. Ständi oli typötyhjä, joten rohkenin nappaaman tuon kuvan ja paljastamaan BoD:ilaiselle minkä kirjan olin kirjoittanut. Pukinkonttiin haalin Meidän Milla-kirjan. Lähtiessäni osastolle oli saapunut lisää väkeä, ihan viisi :-)
Kiertelimme tyttären kanssa lisää ja hän jumittui Otavan lastenkirjaosastolle. Samaan aikaan Otavan lavalla esiintyi Riikka Pulkkinen. Hän oli juuri lukemassa koskettavaa katkelmaa Vieraasta. Taas osuin kohdalle haastattelun ollessa loppusuoralla. Pulkkinen osasi ottaa yleisönsä, huumaannuin ja jonotin kiltisti nimmarin. Vaikka en yleensä tee niin. Kirjailijat on keski-ikäisen rokkareita!
Waltari-lavalla esiintyi Masha Geshen, mies joka uskaltaa arvostella Putinia. Kuuntelin tovin, kun hän puhui arvostavaan sävyyn Julian Assangesta ja arkipäivän sankareista. Informaation levitys on tärkeää. Seuralaiseni ei kestänyt viittä minuuttia pidempään, joten tuokio jäi osaltani vajaaksi.
Yleisön seasta tuli bongattua vielä seuraavat kirjailijat: Johanna Sinisalo jutteli henkeviä kahvitilassa, Virpi Hämeen-Anttila kiiruhti jonnekin ja sitten kuvittelin nähneeni Marko Kilven.
Tuomas Kyrö seisoi vieressämme kun osuimme Liken dekkarikilpailun palkintojenjakoon. Onnittelut kisan voittajalle Milla Ollikaiselle!
Messut olivat yllättävän ihana kokemus, oli kiehtovaa kierrellä messuilla oikeiden kirjailijoiden keskellä tällaisena wannabeena. Etenkin Siiri Enorannan esitys pisti miettimään, tuohon hullunmyllyynkö minäkin hinkuan? Juu en. Fiilis oli messujen jälkeen kuitenkin inspiroitunut.
Ainoa pettymyksentapainen tunne liittyy siihen, että olin paikalla väärään aikaan. Vasta jälkikäteen huomasin, että myös Vera Vala vieraili messuilla. Vaikka yritin etukäteen tiirailla osallistuisiko hän. Voi höh, kunpa olisin tiennyt etukäteen :-( Olisin suunnitellut reissuni ajankohdan toisin, olisi ollut mukavaa nähdä hänet livenä. Ensi vuonna sitten uudestaan!
Tyhjin käsin ei tarvinnut messuilta palata, uutuuksien lisäksi tein myös divarilöytöjä :-) Christien teos onkin tuplakirja, toinen puoli on Roal Dahlin Joku kaltaisesi.
Nämä olivat ensimmäiseni. Yleensä inhoan käydä messujen tönivässä tungoksessa, mutta lukeva ja kirjoittava kansa on fiksumpaa. Vaikka väkeä oli paljon, messuilla oli ilmavaa, kukaan ei tallonut varpaille tai tökännyt kyynärpäätä kylkeen.
Ensimmäisenä osuimme sattumalta Siiri Enorannan haastatteluun. En ehtinyt kuulla kysymystä, mutta vastauksessaan Siiri kertoi kokevansa julkisuudessa esiintymisen vieraaksi ja oudoksi. Hän kyllä myönsi sen olevan välttämätöntä kirjojen myynnin edistämiseksi, mutta tunnustautui kirjailijankammiossaan viihtyväksi erakoksi. Voi miten upeasti tuo ujo ja herkkä nuori nainen esiintyi! Siirin seuraava kirja on dystopia, jonka päähenkilöinä ovat rakastavaiset pojat.
 |
| Siiri Enoranta kertoo kirjailijuudesta. |
Seuraavaksi suuntasin kohti BoD:n pistettä, ihan kartasta piti katsoa sen sijainti. No niin, luonnollisesti se sijaitsi ihan perimmäisessä nurkassa. Ständi oli typötyhjä, joten rohkenin nappaaman tuon kuvan ja paljastamaan BoD:ilaiselle minkä kirjan olin kirjoittanut. Pukinkonttiin haalin Meidän Milla-kirjan. Lähtiessäni osastolle oli saapunut lisää väkeä, ihan viisi :-)
 |
| Jossain tuolla se on, muiden samanmoisten joukossa. |
Kiertelimme tyttären kanssa lisää ja hän jumittui Otavan lastenkirjaosastolle. Samaan aikaan Otavan lavalla esiintyi Riikka Pulkkinen. Hän oli juuri lukemassa koskettavaa katkelmaa Vieraasta. Taas osuin kohdalle haastattelun ollessa loppusuoralla. Pulkkinen osasi ottaa yleisönsä, huumaannuin ja jonotin kiltisti nimmarin. Vaikka en yleensä tee niin. Kirjailijat on keski-ikäisen rokkareita!
 |
| Riikka Pulkkinen siteeraa kirjaansa. |
Yleisön seasta tuli bongattua vielä seuraavat kirjailijat: Johanna Sinisalo jutteli henkeviä kahvitilassa, Virpi Hämeen-Anttila kiiruhti jonnekin ja sitten kuvittelin nähneeni Marko Kilven.
 |
| Tuomas Kyrö on livenä pitkä mies. |
Tuomas Kyrö seisoi vieressämme kun osuimme Liken dekkarikilpailun palkintojenjakoon. Onnittelut kisan voittajalle Milla Ollikaiselle!
 |
| Suttuisessa kännykkäkuvassa ainakin Milla Ollikainen ja Liken Pentti Haanpää |
Messut olivat yllättävän ihana kokemus, oli kiehtovaa kierrellä messuilla oikeiden kirjailijoiden keskellä tällaisena wannabeena. Etenkin Siiri Enorannan esitys pisti miettimään, tuohon hullunmyllyynkö minäkin hinkuan? Juu en. Fiilis oli messujen jälkeen kuitenkin inspiroitunut.
Ainoa pettymyksentapainen tunne liittyy siihen, että olin paikalla väärään aikaan. Vasta jälkikäteen huomasin, että myös Vera Vala vieraili messuilla. Vaikka yritin etukäteen tiirailla osallistuisiko hän. Voi höh, kunpa olisin tiennyt etukäteen :-( Olisin suunnitellut reissuni ajankohdan toisin, olisi ollut mukavaa nähdä hänet livenä. Ensi vuonna sitten uudestaan!
Tyhjin käsin ei tarvinnut messuilta palata, uutuuksien lisäksi tein myös divarilöytöjä :-) Christien teos onkin tuplakirja, toinen puoli on Roal Dahlin Joku kaltaisesi.
tiistai 23. lokakuuta 2012
PeNoWriMo
Personal Novel Writing Month on käynnistynyt. Tavoitteena on raapaista n. 50 000 sanan romaanin raakaversio neljässä viikossa. Miksi personal, eikö rahkeeni riitä tuohon viralliseen NaNoWriMoon? Eivät, muu elämä ei jousta marraskuun lopussa tarpeeksi. Joten lähden yrittämään tätä rykäisyä nyt yksityisnanossa. Privaattinano, kuulostaa komealta :-)
Tarinan aihio, miljöö ja keskeiset henkilöt ovat kasassa, samoin juoni pääpiirteissään. Tarinassa tulee tapahtumaan murha, mahdollisesti kaksi. Uhrin tiedän, mutta syyllistä en ole vielä päättänyt. Apua! Tähänkö koko yritykseni kariutuu. Junan on kuitenkin lähdettävä nyt, joten toivon että murhaaja tajusi nousta kyytiin. Ehkä alitajuntani työstää tämän valmiiksi junan puuskuttaessa eteenpäin.
Tähän postaukseen aion tylsästi dokumentoida seuraavan neljän viikon aikana päivittäisen kirjoitussaldoni, ihan vain seuratakseni missä vaiheessa tavoite karkaa ulottumattomiin.
Tarinan aihio, miljöö ja keskeiset henkilöt ovat kasassa, samoin juoni pääpiirteissään. Tarinassa tulee tapahtumaan murha, mahdollisesti kaksi. Uhrin tiedän, mutta syyllistä en ole vielä päättänyt. Apua! Tähänkö koko yritykseni kariutuu. Junan on kuitenkin lähdettävä nyt, joten toivon että murhaaja tajusi nousta kyytiin. Ehkä alitajuntani työstää tämän valmiiksi junan puuskuttaessa eteenpäin.
Tähän postaukseen aion tylsästi dokumentoida seuraavan neljän viikon aikana päivittäisen kirjoitussaldoni, ihan vain seuratakseni missä vaiheessa tavoite karkaa ulottumattomiin.
- 23.10. Koossa 1635 sanaa (250 sanaa alle tavoitteen, tänään ei irtoa enempää)
- 24.10. 1689 sanaa lisää, yhteensä 3324 (hieman kirin tahtia, mutta en vielä riittävästi)
- 25.10. 1549 sanaa, yhteensä 4873
- 26.10. 821 sanaa, yhteensä 5694 (harmittaa vähäinen sanamäärä, jouduin tekemään iltatöitä. Onneksi viikonloppu alkaa, silloin voi kiriä tahtia)
- 27.10. 1531 sanaa, yhteensä 7225 (huonoa ja laadutonta raakatekstiä suurin osa, pöh!)
- 28.10. 631 sanaa, yhteensä 7784 (jumituin muokkailemaan alkua, vaikka ei pitänyt)
- 29.10. 1720 sanaa, yhteensä 9504 (ja pyykkivuori kasvaa)
- 30.10. 1856 sanaa, yhteensä 11 360 (vartin purskeet toimivat!)
- 31.10 1789 sanaa, yhteensä 13 149 (pyykit vieläkin silittämättä)
- 01.11. 2143 sanaa, yhteensä 15 292
- 02.11 2364 sanaa, yhteensä 17 654 (kaksi tunnin pätkää, tekisi jo mieli editoida)
- 03.11 384 sanaa, yhteensä 18038 (blääh, tänään ei kulje. Saunan jälkeen juotu siideri tahmaa pään ja yrittää kuljettaa tarinaa väärään suuntaan. Ei väkisin.)
- 04.11. 2457 sanaa, yhteensä 20495 ( huikeeta, 20 t meni rikki! Sanoja kertyi paljon pätkissä, pisin pätkä oli kolme varttia. Tekstin laadusta en sano mitään :-) )
- 05.11. 1766 sanaa, yhteensä 22 261
- 06.11. 789 sanaa, yhteensä 23 050 ( nenä vuotaa kuin auki jäänyt hana, pää tukossa ja pari tuhatta sanaa uupuu puolivälitavoitteesta)
- 07.11. 2168 sanaa, yhteensä 25 218 (jee, puoliväli saavutettu päivän myöhässä)
- 08.11. 2433 sanaa, yhteensä 27 651 (saikkupäivän hourailua, ajatus karkailee)
- 09.11. 1867 sanaa, yhteensä 29 518 (tarina tunkee ajatuksiin kesken päivän, koko ajan)
- 10.11. 544 sanaa, yhteensä 30 062 (pari vartin pätkää käytössä, ei siinä paljoa ehdi)
- 11.11. 1978 sanaa, yhteensä 32 040 (hihii, luxusta! Isänpäivä tarjosi äidille kirjoitustuokion keskellä päivää tyttären ja isän puuhastellessa omiaan)
- 12.11. 2135 sanaa, yhteensä 34 175 (ja olen puhki! Pääjuoni on nyt kasassa, mieli huutaa editoimista ja sivujuonteiden hauduttelua)
Ihan en päässyt maaliin, mutta enää ei ole järkeä jatkaa. Tarina kaipaa editoimista ja sivujuonteet kypsyttelyä. Olipahan retki! Tällaisesta rykäyksestä on kyllä apua perusjuonen kirjoittamiseen.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Än-yy-tee-nyt!
Nettilakko ohi, jeee! Nojuu, olen minä välillä piipahdellut postauksia lukemassa, ei sitä voinut ihan kokonaan olla ilman. Mutta vain ihan pikaisesti ;-)
Nettilakko on ollut tuottavaa aikaa. Aavistukseen olen kirjoittanut uusia lukuja ja poistanut melkein saman verran. Huomasin yhtenä lokaakuun iltana, että tarina junnasi paikoillaan ja päähenkilö jankkasi yhtä isoa ongelmaansa hieman liikaakiin. Ei siis kovin kiintoisaa mahdollisia tulevia lukijoita ajatellen.
Eräänä heikkona hetkenä tuhlasin 99 euroa BoD:n kirjamessupakettiin, onpahan ykkönenkin nyt sitten näytillä. Mutta näin jälkikäteen tuolle rahalle olisi keksinyt parempiakin investointikohteita, tekeleeni tulee hukkumaan kirjavyöryihin noilla messuilla. Tai ehkäpä Minttu Vettenterä houkuttelee yleisömassat BoD:n osastolle? No, sain ainakin messulipun kaupanpäälle.
Viime viikolla kesken syysloman iski inspis, paikkakunta jossa vierailimme suorastaan kupli jännittyneitä ihmissuhteita ja miljöö tarjosi suljetun huoneen probleeman kuin tarjottimella. Kolea lokakuun sää hiipuvan ruskan kera oli kuin piste iin päällä.
Kenties näistä ajatuksista ja repaleisista kohtauksista vielä syntyy nelonen. Tai ehkä nelonen onkin kolmonen? Sen verran innostuin, että mietin yrittäisinkö omaa NaNoWriMoa alkaen tästä hetkestä neljä viikkoa eteenpäin. Virallinen NaNoWriMo kun sattuu pahaan aikaan muun elämän ollessa kiireellistä marraskuun puolesta välistä eteenpäin. Saisin purskautettua raakaversion kuosiinsa, ehkä?
Olen aina ollut hidas uimaan menijä, oli sitten kyseessä meri, järvi tai uima-allas. Olen luetellut istu isän polveen sun muut lorut aina moneen kertaan. Nyt on hieman samanlainen olotila. Ei kait se NaNoWriMo voi niin kamalaa olla, ~1786 sanaa per päivä? Än-yy-tee-nyt!
Nettilakko on ollut tuottavaa aikaa. Aavistukseen olen kirjoittanut uusia lukuja ja poistanut melkein saman verran. Huomasin yhtenä lokaakuun iltana, että tarina junnasi paikoillaan ja päähenkilö jankkasi yhtä isoa ongelmaansa hieman liikaakiin. Ei siis kovin kiintoisaa mahdollisia tulevia lukijoita ajatellen.
Eräänä heikkona hetkenä tuhlasin 99 euroa BoD:n kirjamessupakettiin, onpahan ykkönenkin nyt sitten näytillä. Mutta näin jälkikäteen tuolle rahalle olisi keksinyt parempiakin investointikohteita, tekeleeni tulee hukkumaan kirjavyöryihin noilla messuilla. Tai ehkäpä Minttu Vettenterä houkuttelee yleisömassat BoD:n osastolle? No, sain ainakin messulipun kaupanpäälle.
Viime viikolla kesken syysloman iski inspis, paikkakunta jossa vierailimme suorastaan kupli jännittyneitä ihmissuhteita ja miljöö tarjosi suljetun huoneen probleeman kuin tarjottimella. Kolea lokakuun sää hiipuvan ruskan kera oli kuin piste iin päällä.
Kenties näistä ajatuksista ja repaleisista kohtauksista vielä syntyy nelonen. Tai ehkä nelonen onkin kolmonen? Sen verran innostuin, että mietin yrittäisinkö omaa NaNoWriMoa alkaen tästä hetkestä neljä viikkoa eteenpäin. Virallinen NaNoWriMo kun sattuu pahaan aikaan muun elämän ollessa kiireellistä marraskuun puolesta välistä eteenpäin. Saisin purskautettua raakaversion kuosiinsa, ehkä?
Olen aina ollut hidas uimaan menijä, oli sitten kyseessä meri, järvi tai uima-allas. Olen luetellut istu isän polveen sun muut lorut aina moneen kertaan. Nyt on hieman samanlainen olotila. Ei kait se NaNoWriMo voi niin kamalaa olla, ~1786 sanaa per päivä? Än-yy-tee-nyt!
maanantai 8. lokakuuta 2012
Leirinuotion hiipuva hiillos
Osallistuin kahdeksan muun kirjoittajan kanssa virtuaaliselle kirjoitusleirille syyskuussa. Leiri oli ihana, upea ja ehkä aavistuksen rankkakin. Koossa oli mahtava porukka, antoisia kirjailijavierailuja (kuusi!) ja luentoja. Opin valtavasti muiden teksteistä ja niiden kommenteista, toki myös omien tekstien kommentit antoivat uusia työkaluja työstää kässäriä ja pureutua sen haasteisiin.
Leirin aikana tutustuttiin kunkin kirjoittajan kahteen tekstiin. Ensimmäinen oli vapaavalintainen 1000-2000 pätkä omasta työn alla olevasta käsiksestä. Toinen haasteteksti kirjoitettiin viikossa aiheesta Pilvi. Kirjoitettiin viikossa tarkoitti minulle puolta tuntia alkuviikon iltana ja paria tuntia sunnuntai-iltana. Lisähaastetta tekstiin toi, että jokainen sai vapaasti valita oman henkilökohtaisen kirjoitushaasteensa, missä kaipailee harjoitusta. Minä valitsin dialogin. Hahmoillani on tyypillisesti paljon pään sisäistä puhetta, jota pyrin nykyään kirjoittamaan auki myös dialogin kautta.
Haasteteksti toi piristävää vaihtelua, oli vapauttavaa kirjoittaa muutakin kuin kakkosta ja kolmosta. Tätä pitäisi harrastaa useamminkin, lyhyitä harjoituspätkiä ihan vain omaksi iloksi ja harjoitukseksi. Ilman tavoitteita.
Leiri mursi kesän jatkuneen kirjoitusblokkini täysin. Leirillä saimme tähän myös hyviä ohjeita, ninjat vain vilistämään tekstin joukkoon. Leirinuotion hiipuvassa lämmössä olen muokannut Aavistusta uuteen uskoon. Asetin itselleni kahden viikon nettikiellon. Ja suklaalakon. Ja tv-hömppälakon (dokumentteja ja kunnon elokuvia sai katsoa). Ja kaiken vapautuneen ajan käytin kirjoittamiseen. Huh, miten ihanaa! Tätä voisi jatkaa pidempäänkin :-)
P.S. Kiitos vielä näin julkisesti Ahmu, Dee ja Bee leirinuotion sytyttämisestä! Virtuaalinen kirjoitusleiri oli mahtavuutta!
Leirin aikana tutustuttiin kunkin kirjoittajan kahteen tekstiin. Ensimmäinen oli vapaavalintainen 1000-2000 pätkä omasta työn alla olevasta käsiksestä. Toinen haasteteksti kirjoitettiin viikossa aiheesta Pilvi. Kirjoitettiin viikossa tarkoitti minulle puolta tuntia alkuviikon iltana ja paria tuntia sunnuntai-iltana. Lisähaastetta tekstiin toi, että jokainen sai vapaasti valita oman henkilökohtaisen kirjoitushaasteensa, missä kaipailee harjoitusta. Minä valitsin dialogin. Hahmoillani on tyypillisesti paljon pään sisäistä puhetta, jota pyrin nykyään kirjoittamaan auki myös dialogin kautta.
Haasteteksti toi piristävää vaihtelua, oli vapauttavaa kirjoittaa muutakin kuin kakkosta ja kolmosta. Tätä pitäisi harrastaa useamminkin, lyhyitä harjoituspätkiä ihan vain omaksi iloksi ja harjoitukseksi. Ilman tavoitteita.
Leiri mursi kesän jatkuneen kirjoitusblokkini täysin. Leirillä saimme tähän myös hyviä ohjeita, ninjat vain vilistämään tekstin joukkoon. Leirinuotion hiipuvassa lämmössä olen muokannut Aavistusta uuteen uskoon. Asetin itselleni kahden viikon nettikiellon. Ja suklaalakon. Ja tv-hömppälakon (dokumentteja ja kunnon elokuvia sai katsoa). Ja kaiken vapautuneen ajan käytin kirjoittamiseen. Huh, miten ihanaa! Tätä voisi jatkaa pidempäänkin :-)
P.S. Kiitos vielä näin julkisesti Ahmu, Dee ja Bee leirinuotion sytyttämisestä! Virtuaalinen kirjoitusleiri oli mahtavuutta!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Ykkönen 1 vuotta
Vuosi sitten julistin ykkösen valmiiksi ja lähetin sen kustantamokierrokselle. Hieman huvittaa, kun silloin kuvittelin saavani vastauksia kuukauden, parin vasteella :-) Neljästä uupuu vieläkin. Kaikista sitä ei tule koskaan.
Mistä sitten tietää milloin kässäri on valmis? Nyt kun katselen ykköstä, löydän siitä vaikka korjattavaa. Harmillista! Toisaalta juoneen en lisäisi enää mitään, eli ehkä se siinä mielessä sittenkin oli valmis.
Kakkonen ei ole vielä lähelläkään tuota vaihetta, se elää ikuisuudelta tuntuvaa muokkausta muokkauksen perään vaihetta. Ja tarinasta puuttuu vielä jotain. En vielä itsekään tiedä mitä se on, tarinan lisämaustetta vai itse pääjuoneen uusia käänteitä. Olen huomannut että syksy on minulle tuotteliainta kirjoitusaikaa, kesän jäljiltä riittää vielä virtaa ja muu elämä hiljenee iltojen pimetessä. Voin muumioitua rauhassa kirjoituskammiooni.
Mistä sitten tietää milloin kässäri on valmis? Nyt kun katselen ykköstä, löydän siitä vaikka korjattavaa. Harmillista! Toisaalta juoneen en lisäisi enää mitään, eli ehkä se siinä mielessä sittenkin oli valmis.
Kakkonen ei ole vielä lähelläkään tuota vaihetta, se elää ikuisuudelta tuntuvaa muokkausta muokkauksen perään vaihetta. Ja tarinasta puuttuu vielä jotain. En vielä itsekään tiedä mitä se on, tarinan lisämaustetta vai itse pääjuoneen uusia käänteitä. Olen huomannut että syksy on minulle tuotteliainta kirjoitusaikaa, kesän jäljiltä riittää vielä virtaa ja muu elämä hiljenee iltojen pimetessä. Voin muumioitua rauhassa kirjoituskammiooni.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Kohotan maljani
Dee haastoi minut minut pitämään maljapuheen, eli täältä pesee kröhöm.
Ohjeet:
1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa listaat viisi asiaa, josta sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.
1. Ensimmäiseksi kohotan lasini perjantaille, tuolle siunatulle päivälle joka katkaisee arkisen puurtamisen. Perjantai merkitsee, että voin huoleti kirjoitella aamyön tunneille, koska seuraavana aamuna saa torkkua pidempään.
2. Toisen maljan kohotan pienelle perheelleni, rakkaalle tyttärelle, varsinaiselle kultakimpaleelle ja ukkokullalle, joka kestää tämän erakkomaisen harrastuksen.
3. Kolmas malja kohoaa kirjallisuudelle, joka osaa sytyttää ihmismieleen uusia ajatuksia, herätellä tunteita ja tarjoaa virkistyskeitaan arjen keskelle.
4. Neljännen maljani kohotan heijastuksille, vesipisarasta siroaville valonsäteille, ikkunanpinnasta heijastuvalle auringonlaskulle, sateenkaarille. Heijastusten ansiosta maailma on kauniimpi katsella.
5. Viimeisen maljani kohotan Leirinuotiolle ja erityisesti sen sytyttäjille Ahmulle ja Deelle! Ja koska viidennen lasillisen kohdalla olen jo aikamoisessa tuiskeessa, kohotettakoon malja koko blogistanialle eläköön-huutojen kera. Yhteisöllisyydessä on voimaa ja blogimaailmasta saamieni kannustusten avulla on taltutettu monen monta kirjoitusmorkkista ja -blokkia. Kippis!
Haastan lasia kilistelemään Lilan, Paulan ja Aikatherinen ja sinut, joka huomaat tämän, mutta et ole vielä saanut haastetta.
Ohjeet:
1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa listaat viisi asiaa, josta sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.
1. Ensimmäiseksi kohotan lasini perjantaille, tuolle siunatulle päivälle joka katkaisee arkisen puurtamisen. Perjantai merkitsee, että voin huoleti kirjoitella aamyön tunneille, koska seuraavana aamuna saa torkkua pidempään.
2. Toisen maljan kohotan pienelle perheelleni, rakkaalle tyttärelle, varsinaiselle kultakimpaleelle ja ukkokullalle, joka kestää tämän erakkomaisen harrastuksen.
3. Kolmas malja kohoaa kirjallisuudelle, joka osaa sytyttää ihmismieleen uusia ajatuksia, herätellä tunteita ja tarjoaa virkistyskeitaan arjen keskelle.
4. Neljännen maljani kohotan heijastuksille, vesipisarasta siroaville valonsäteille, ikkunanpinnasta heijastuvalle auringonlaskulle, sateenkaarille. Heijastusten ansiosta maailma on kauniimpi katsella.
5. Viimeisen maljani kohotan Leirinuotiolle ja erityisesti sen sytyttäjille Ahmulle ja Deelle! Ja koska viidennen lasillisen kohdalla olen jo aikamoisessa tuiskeessa, kohotettakoon malja koko blogistanialle eläköön-huutojen kera. Yhteisöllisyydessä on voimaa ja blogimaailmasta saamieni kannustusten avulla on taltutettu monen monta kirjoitusmorkkista ja -blokkia. Kippis!
Haastan lasia kilistelemään Lilan, Paulan ja Aikatherinen ja sinut, joka huomaat tämän, mutta et ole vielä saanut haastetta.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Tunnustuksia ja perjantaifiilis keskellä viikkoa
Kiitos Aikatherinelle, Leijonalle ja Veralle tunnustuksista, tämä lämmittää mieltä kummasti.
I love your blogs too :-)
Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.
Tunnustus on jo kiertänyt monessa blogissa, näissä en sitä vielä ole nähnyt joten tässä tunnustusta eteenpäin:
Calendula, raapaleesi ovat hullun, hauskan karmean upeita.
Maija, blogisi on herättelee niin ajatuksia kuin tunteitakin, ja ajoittain myös ravistelee
Kettu, blogisi on ihanan raikas ja kuvasi upeita
E.K., ahkeruutesi joskus vetää minut mykäksi
Susi, blogisi kupliva huumori piristää päivää
Tämä viikko on alkanut ihan hullusti, vaikka on vasta keskiviikko olen jo ihan perjantaitunnelmissa. Tein maanantaina 12 tuntisen työpäivän, ei kirjoittelua. Tiistai noudatti samaa kaavaa ja tänään on sitten akuuteimmat hommat alta pois. Mikä tarkoittaa, että tänään sain nakutettua patoutuneet tarinankäänteet talteen ja loppuviikon illat voin pyhittää huoletta kirjoittamiselle. Alkamaisillaan oleva virtuaalinen kirjoitusleiri on ladannut minuun ylimääräistä energiaa, voi kumpa tämä vire säilyisi.
torstai 23. elokuuta 2012
Tuumailuja ja senttejä
En olisi kuvitellut että tulee päivää, jolloin hylkyä on mukava saada. Tänään minulla oli sellainen päivä. Vaikka ykkönen on jo julkaistu omakustanteena, jokin osa minusta haluaa saada selvyyden olisiko tekstini kelvannut kullekin kustantamolle. Tänään sitten sain yhden kustantamon vastauksen lyhyen palautteen kera, jossa toivotaan lähettämään käsikirjoituksia jatkossakin heille. Pihviosuudessa mainittiin päähenkilön ohkaisuudesta, mutta samalla kiiteltiin pahiksen kuvausta. Ja kehuttiin vauhdikasta, seikkailumaista juonta. Ihanaa :-) Suurin ongelma oli kuitenkin tarinan ajankohtaisuus, kirjan myynnin ei uskota vetoavan enää maagisen päivämäärän jälkeen. Niinpä. Tämän kässärin piti olla valmiina jo kaksi vuotta sitten.
Onko hassua olla onnellinen hylystä? Minä olen, satakymmenprosenttisesti. Ensimmäinen palautteellinen hylkyni :-)
Kannattiko omakustanne? Ei ainakaan ansaintamielessä. Tosin se ei ollut edes tavoitteena. Muuta hyötyä on vielä liian aikaista arvioida. Tämä kokemus on opettanut ainakin sen, että omakustannetta on lähes mahdotonta saada kirjakauppojen hyllyille. Ei siellä näy Jonain päivänä kaduttaa- omakustannettakaan. Myöskään lehtikritiikkejä ei lähettämistäni ilmaisnäytteistä huolimatta herunut ainuttakaan. Ei edes paikallislehdistä. Tosin espoolaiset paikallislehdet ovat aika suuria. Onneksi ykkösestä on tehty kaksi blogiarviota, olen niistä hurjan kiitollinen.
Kirja myy hieman tasaiseen tahtiinsa, enkä mitään suuria odottanutkaan. Ja nyt se näyttäisi olevan hankinnassa useampaankin kirjastoon. Jännittävää, mahtaako se tarttua lukijoiden matkaan? Suomen kirjastolaitos on aivan huippu, mahtava instituutio niin lukijan kuin kirjoittajankin näkökulmasta (huomaatteko, en tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi).
Google Adwordsien avulla on muuten halpa mainostaa, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Sitä kautta olen saanut generoitua liikennettä Ajan loppu-sivulleni.
Nyhjään kotona, vaikka Helsingissä taiteillaan yössä. Olin suunnitellut meneväni, mutta alkusyksyn flunssa sai minut toisiin aatoksiin. Tein sitten taidetta itse tänään ja jatkankin kenties vielä.
Onko hassua olla onnellinen hylystä? Minä olen, satakymmenprosenttisesti. Ensimmäinen palautteellinen hylkyni :-)
Kannattiko omakustanne? Ei ainakaan ansaintamielessä. Tosin se ei ollut edes tavoitteena. Muuta hyötyä on vielä liian aikaista arvioida. Tämä kokemus on opettanut ainakin sen, että omakustannetta on lähes mahdotonta saada kirjakauppojen hyllyille. Ei siellä näy Jonain päivänä kaduttaa- omakustannettakaan. Myöskään lehtikritiikkejä ei lähettämistäni ilmaisnäytteistä huolimatta herunut ainuttakaan. Ei edes paikallislehdistä. Tosin espoolaiset paikallislehdet ovat aika suuria. Onneksi ykkösestä on tehty kaksi blogiarviota, olen niistä hurjan kiitollinen.
Kirja myy hieman tasaiseen tahtiinsa, enkä mitään suuria odottanutkaan. Ja nyt se näyttäisi olevan hankinnassa useampaankin kirjastoon. Jännittävää, mahtaako se tarttua lukijoiden matkaan? Suomen kirjastolaitos on aivan huippu, mahtava instituutio niin lukijan kuin kirjoittajankin näkökulmasta (huomaatteko, en tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi).
Google Adwordsien avulla on muuten halpa mainostaa, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Sitä kautta olen saanut generoitua liikennettä Ajan loppu-sivulleni.
Nyhjään kotona, vaikka Helsingissä taiteillaan yössä. Olin suunnitellut meneväni, mutta alkusyksyn flunssa sai minut toisiin aatoksiin. Tein sitten taidetta itse tänään ja jatkankin kenties vielä.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Slow writing
Kädet eivät ole vielä täysin toipuneet, mutta parempaan päin ollaan menossa. Kirjoittelen hitaasti ja harkiten. Ja huomasin, että tällainen slow writing sopii minulle. Slow food ja slow movement ovat edelleen trendikkäitä, joten miksei sitä voisi laajentaa myös kirjoitteluun. Leppoistaminen kuulostaa niin lupsakkaalta. Stressaankin vähemmän. Vuodenvaihteeseen itse asettamani aikataulun olen heittänyt ikkunasta ulos.
Tällä verkkaisella kirjoittamistyylillä tulee kerralla mietitympää ja valmiimpaa tekstiä.Toisaalta olen Aavistuksen kanssa siinä ihanan antoisassa vaiheessa, että perusrunko on kasassa ja täydentelen tarinaa sopivilla sivujuonteilla ja lisäkohtauksilla. Tosin alitajuntani on päässyt yllättämään minut. Aavistuksen piti olla proosaa, mutta nyt siellä liikkuu myös murhaaja. Hmm, olisiko tällä jotain tekemistä leopardin pilkkujen ja suutarin lestin kanssa?
Tällä verkkaisella kirjoittamistyylillä tulee kerralla mietitympää ja valmiimpaa tekstiä.Toisaalta olen Aavistuksen kanssa siinä ihanan antoisassa vaiheessa, että perusrunko on kasassa ja täydentelen tarinaa sopivilla sivujuonteilla ja lisäkohtauksilla. Tosin alitajuntani on päässyt yllättämään minut. Aavistuksen piti olla proosaa, mutta nyt siellä liikkuu myös murhaaja. Hmm, olisiko tällä jotain tekemistä leopardin pilkkujen ja suutarin lestin kanssa?
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Kuivaharjoittelua ja paluuta arkeen
Loma loppuu ja huomenna koittaa paluu arkeen. Hieman hirvittää ja itsesäälittää. Kesällä olen heittäytynyt luonnolliseen rytmiin ja mennyt nukkumaan aamuyön puolella. Rytmiin palautumiseen menee aina oma aikansa. Työpaikalla puhaltavat myös uudet tuulet, siitä hirvitys. Toisaalta se voi tuoda myös mukavaa vaihtelua, saa sitten nähdä.
Hirvittää myös käsieni jaksaminen, työ kun vaatii myös tietokoneella käkkimistä. Olen kirjoitellut varovaisesti, vain noin sivun per päivä. Olen myös kuivaharjoitellut lukemalla jo kirjoitettua ja mielessäni miettinyt miten tekstiä muokkaisin. Minulla on maneeri (tai siis varmaan montakin), jo Ajan lopussa käytin paljon epäsuoraa dialogia. Sain tästä palautetta niin koelukijoilta,Vinttikamarista ja Kaunosielulta. Sama tauti vaivaa näemmä myös Aavistuksessa, vaikka olen tietoisesti pyrkinyt välttämään niitä.
Luen parhaillaan Asko Martinheimon teosta Parempi lause, kirja sisältää valtavasti erilaisia harjoitteita kielen parantamiseksi. Myös dialogiharjoitteita. Käsiä säästääkseni teen niitä pääni sisällä. En tiedä, tekeekö kirja minusta parempaa kirjoittajaa, mutta ainakin se tekee minut tietoisemmaksi kielellisistä tyylikeinoista.
Hirvittää myös käsieni jaksaminen, työ kun vaatii myös tietokoneella käkkimistä. Olen kirjoitellut varovaisesti, vain noin sivun per päivä. Olen myös kuivaharjoitellut lukemalla jo kirjoitettua ja mielessäni miettinyt miten tekstiä muokkaisin. Minulla on maneeri (tai siis varmaan montakin), jo Ajan lopussa käytin paljon epäsuoraa dialogia. Sain tästä palautetta niin koelukijoilta,Vinttikamarista ja Kaunosielulta. Sama tauti vaivaa näemmä myös Aavistuksessa, vaikka olen tietoisesti pyrkinyt välttämään niitä.
Luen parhaillaan Asko Martinheimon teosta Parempi lause, kirja sisältää valtavasti erilaisia harjoitteita kielen parantamiseksi. Myös dialogiharjoitteita. Käsiä säästääkseni teen niitä pääni sisällä. En tiedä, tekeekö kirja minusta parempaa kirjoittajaa, mutta ainakin se tekee minut tietoisemmaksi kielellisistä tyylikeinoista.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Miljöökuvia
 |
| Ajan lopun auringonlasku |
 |
| Auringonpaistetta ja rantaelämää |
 |
| Chichen Itza |
 |
| El Caracol - muinainen observatorio |
 |
| Kun pimeys syvenee, Enrico kätkeytyy pensaiden taakse. |
 |
| Pyhää tequilaa! |
 |
| Iguaani lämmittelemässä |
 |
| Kasveja |
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Lehmuksenkukkien tuoksua
Olen pakkolomaillut kirjoittamisesta ja bloggaamisesta, tähän minut pakotti lääkärin määräys. Oikean käden sormissa on ollut ilkeä tulehdus ja käsi paketointiin. Lääkäri kielsi käyttämästä tietokonetta, suositus oli max 30 minuuttia päivä. Huh, ei siinä ajassa ehdi oikein mitään. Korkeintaan pikavilkaista sähköpostit ja uutiset. Tauko teki kuitenkin hyvää, niin sormille kuin itselle huomata kuinka usein sitä vain mukamas piipahtaa vilkaisemaan uutisia, blogeja, nettiartikkeleja.
Onneksi kuuri on nyt ohitse ja sormet voivat paremmin. Tauon aikana ehti mukavasti pohtia kakkosen käänteitä ja juonikuvioita. Kolmosenkin rakenne alkaa hahmottua.
Kävin tänään Helsingissä tarkistamassa erään kohtauksen miljöötä. Kaupungin ilma tuoksui lehmuksenkukille.
Onneksi kuuri on nyt ohitse ja sormet voivat paremmin. Tauon aikana ehti mukavasti pohtia kakkosen käänteitä ja juonikuvioita. Kolmosenkin rakenne alkaa hahmottua.
Kävin tänään Helsingissä tarkistamassa erään kohtauksen miljöötä. Kaupungin ilma tuoksui lehmuksenkukille.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Murha suviyössä
Joudun tekemään murhan. Enkä nyt puhu hyttysistä tai muista itikoista. Tähän johtopäätökseen tulin vietettyäni viikon kirjoittamatta. Aivan mielettömän terveellistä istua autossa tuntitolkulla läpi Suomen. Kyseessä ei ole siis mikään pikaistuksissa tehty tappo vaan ihan harkittu teko. Hyvästi Hanna K, Aavistuksen päähenkilö, tänään on sinun aika päättää päiväsi.
Motiivi: olit liian totinen ja kevyt tämän romaanin päähenkilöksi, sisäinen ajatusmaailmasi ei sovi kirjan tarinaan. Tunnetasolla herätit minussa lähinnä myötähäpeää. Ja todennäköisesti myös mahdollisissa tulevissa lukijoissakin. R.I.P. Hanna K, ellen sitten herätä sinua henkiin sivuhahmona!
Huoh, ja minulla alkaa sitten reipas muokkausurakka kun synnytän uuden päähenkilön Hanna K:n tilalle. Jotta pysyisin paremmin kärryillä, täytyy keksiä henkilölle uusi nimi. Anne vai Merja? Tai kenties Sari? Itse tapahtumat saavat pysyä ennallaan, muutan ainoastaan päähenkilön suhtautumista tapahtumiin. Ja ehkä hieman muiden hahmojen suhtautumista päähenkilöön. Näinkin voi näemmä kirjoittaessa käydä.
Suomen reissumme oli antoisa, kuulin matkan varrella ihanan meheviä murresanoja kuten:
- muori mummusta puhuttaessa
- ropposia = kolikoita parkkirahaksi
- tuima ruoka suolattomasta ruuasta (itse yhdistäisin sen tuliseen)
- viruta koivet puhtaaksi, tätä en ole kuullut pitkään aikaan ;-)
- koholi lelut pois veestä, komensi eräs äiti lastaan keräämään vesilelut pois järvestä. Jos kuulin/ymmärsin oikein ;-)
Motiivi: olit liian totinen ja kevyt tämän romaanin päähenkilöksi, sisäinen ajatusmaailmasi ei sovi kirjan tarinaan. Tunnetasolla herätit minussa lähinnä myötähäpeää. Ja todennäköisesti myös mahdollisissa tulevissa lukijoissakin. R.I.P. Hanna K, ellen sitten herätä sinua henkiin sivuhahmona!
Huoh, ja minulla alkaa sitten reipas muokkausurakka kun synnytän uuden päähenkilön Hanna K:n tilalle. Jotta pysyisin paremmin kärryillä, täytyy keksiä henkilölle uusi nimi. Anne vai Merja? Tai kenties Sari? Itse tapahtumat saavat pysyä ennallaan, muutan ainoastaan päähenkilön suhtautumista tapahtumiin. Ja ehkä hieman muiden hahmojen suhtautumista päähenkilöön. Näinkin voi näemmä kirjoittaessa käydä.
Suomen reissumme oli antoisa, kuulin matkan varrella ihanan meheviä murresanoja kuten:
- muori mummusta puhuttaessa
- ropposia = kolikoita parkkirahaksi
- tuima ruoka suolattomasta ruuasta (itse yhdistäisin sen tuliseen)
- viruta koivet puhtaaksi, tätä en ole kuullut pitkään aikaan ;-)
- koholi lelut pois veestä, komensi eräs äiti lastaan keräämään vesilelut pois järvestä. Jos kuulin/ymmärsin oikein ;-)
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Kurkistuksia urkistuksia
Minulla alkoi loma, kauan kaivattu ihana loma :-) Jotenkin sitä ei vielä ihan tajua. Tämän viikon saa vain rötväillä, ensi viikolla lähdemme reissuun.
Kävin kurkistamassa Liken Kyyhkyset-blogia. Mielenkiintoisin postaus oli tietysti Harri Haanpään, hän kuvailee varsin eläväisesti miltä Sofin tulevan romaanin eri lukukerrat tuntuivat. Etenkin ensimmäisen version lukukerta oli mielenkiintoista luettavaa, ja oli ihan terveellistä huomata että myös mestarikirjailijalta saattaa ensimmäisistä versioista puuttua dynamiikkaa ja hahmojen keskinäiset suhteet olla vielä raakileita. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, kuinka monta kertaa Sofi kirjoitti tarinansa uudelleen, mutta se ei käy postauksesta ilmi.
Omia, viimeisiä hylkyjäni odotellessa oli jotenkin lohdullista lukea, että myös Sofi on omansa saanut. Tämä kävi ilmi Sofin managerin postauksesta. Hieman erikoista ennakkomarkkinointia tämä tällainen, ihan ihmetyttää. Mutta antoisaa luettavaa julkaisusta haaveilevalle. Loputkin omat hylkyni saisivat jo tulla, jotenkin tuolle ensimmäiselle kierrokselle haluasi jo pistää pisteen. Ja jatkaa matkaa.
Kävin kurkistamassa Liken Kyyhkyset-blogia. Mielenkiintoisin postaus oli tietysti Harri Haanpään, hän kuvailee varsin eläväisesti miltä Sofin tulevan romaanin eri lukukerrat tuntuivat. Etenkin ensimmäisen version lukukerta oli mielenkiintoista luettavaa, ja oli ihan terveellistä huomata että myös mestarikirjailijalta saattaa ensimmäisistä versioista puuttua dynamiikkaa ja hahmojen keskinäiset suhteet olla vielä raakileita. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, kuinka monta kertaa Sofi kirjoitti tarinansa uudelleen, mutta se ei käy postauksesta ilmi.
Omia, viimeisiä hylkyjäni odotellessa oli jotenkin lohdullista lukea, että myös Sofi on omansa saanut. Tämä kävi ilmi Sofin managerin postauksesta. Hieman erikoista ennakkomarkkinointia tämä tällainen, ihan ihmetyttää. Mutta antoisaa luettavaa julkaisusta haaveilevalle. Loputkin omat hylkyni saisivat jo tulla, jotenkin tuolle ensimmäiselle kierrokselle haluasi jo pistää pisteen. Ja jatkaa matkaa.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Aurinkoista juhannusta
Tänään yö on lyhimmillään. Jännää, että ajattelen sen näin päin. Voisihan yhtä hyvin sanoa, että päivä on pisimmillään. En kai vain kaipaa pimeitä öitä? Ei, tuskin sentään :-) Tänään pitää varoa, ettei kirjoittelu karkaa käsistä jotta huomenna jaksaisi juhlia. Lähdemme huomenna ystävien mökille, jospa tällä reissulla rohkenisin heittää talviturkin järveen.
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson
Aurinkoista Juhannusta kaikille!
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson
Aurinkoista Juhannusta kaikille!
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kirjoitushimoa
Sivu päivässä- lääke on tepsinyt, kirjoitusblokkini on raivattu tieltä toistaiseksi. Vielä keskiviikkona sain vain sivun aikaiseksi, mutta torstaina kirjoitusvauhti oli entisensä. Perjantaina jätin kesäjuhlien jatkot muiden juhlittaviksi, sillä saunan lauteilla ajatukseni olivat Aavistuksessa. Taisin olla kehnoa seuraa. Siitä huolimatta minua houkuteltiin jatkoille, mutta lähdin illallisen jälkeen suoraan kotiin. Kirjoitusnälkäni oli valtava, sanat olivat saatava ulos. Lämmin kesäyö houkutteli terassille kirjoittamaan ja nyt nilkat syyhyävät hyttysten pistoista.
Tänään uhrasin myös vaivalla kasvattamat kesäkynteni kirjoittamiselle. En vain osaa kirjoittaa pitkillä kynsillä ja eilen tekstin taas soljuessa kynnet häiritsivät. Tänään oli turkooksiksi lakattujen ihanan pitkien kesäkynsien aika hävitä.
Tänään uhrasin myös vaivalla kasvattamat kesäkynteni kirjoittamiselle. En vain osaa kirjoittaa pitkillä kynsillä ja eilen tekstin taas soljuessa kynnet häiritsivät. Tänään oli turkooksiksi lakattujen ihanan pitkien kesäkynsien aika hävitä.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Kun kirjoitus ei luista
Tuntuu uskomattomalta, että kesäloma häämöttää parin viikon päässä. Viime aikoina olen ollut nääntyä työtaakan alle. Työasiat ovat syöneet myös ilta-aikaani. enkä tällä viikolla ole jaksanut edes kirjoittaa kunnolla. Muutaman ideanhippusen olen saanut talteen, mutta kunnon tekstiä ei ole syntynyt.
Tänään en aio edes yrittää, vaan käperryn viltin alle ja luen. Viluttaa, vaikka ulkona on suhteellisen lämmin. Kenties kesäflunssa iskemässä? Saisi kyllä tulla nyt, eikä sitten loman alkaessa.
Olen huomannut että välttelen muutoinkin Aavistusta, kolmonen on saanu enemmän kirjoitusaikaa. Aion ottaa huomisesta alkaen Rooiboksen lääkkeen käyttöön ja kirjoittaa koko ensi viikon Aavistusta vaikka vain yhden sivun päivässä. Muutoin saattaisin luulla, että minuun on iskenyt writer's block.
Stephen King on antanut samantapaisen neuvon. Kun writer's block iskee, pitää kuvitella tekevänsä fyysistä työtä. Niinkuin muurari latoo tiiliään, kirjailija takoo näppikseltä sanoja. Huomenna yritän.
Olen huomannut että välttelen muutoinkin Aavistusta, kolmonen on saanu enemmän kirjoitusaikaa. Aion ottaa huomisesta alkaen Rooiboksen lääkkeen käyttöön ja kirjoittaa koko ensi viikon Aavistusta vaikka vain yhden sivun päivässä. Muutoin saattaisin luulla, että minuun on iskenyt writer's block.
Stephen King on antanut samantapaisen neuvon. Kun writer's block iskee, pitää kuvitella tekevänsä fyysistä työtä. Niinkuin muurari latoo tiiliään, kirjailija takoo näppikseltä sanoja. Huomenna yritän.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Kolmatta pukkaa
Kolmonen on vallannut minun kirjoitusaikani. Aavistus on jäänyt viime aikoina taustalle ja lähinnä muokkailen sitä silloin tällöin. Rönsyilen, aivan kuin puutarhassani rehottavat rikkakasvit. Tosin viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja ahersin kymmentuntisen päivän siistien puutarhaani. Jotenkin tämä alkukesä pääsi yllättämään, räjäyttämään vihreytensä joka puolelle. Vai olenko minä muuttunut hitaammaksi? Jotenkin tämä ihana alkukesän valkoisten kukkien aika oli ohitse yhdessä humauksessa, lauantain rankkasade raiskasi hentoiset kukinnot pois melkein samantien kun olin ne havainnut. Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä kirjoittaminen on ryöstänyt aikaa puutarhaharrastukseltani.
Sain tänään yhden hylyn ja perjantaina toisen, isoilta molemmat. Taitavat siellä kustantamoissa siivoilla pöytiään kesälomia varten. Ihan hyvä, asioille on mukava saada jonkinlainen päätös. Olen myös lähestynyt lehdistöä Ajan lopun tiimoilta ja tänään erään lehden päätoimittaja vastasi takaisin toivottamalla onnea esikoisestani. Olin onnesta soikeana, kirjaani kohdeltiin oikeana teoksena. Ja sellainenhan se eittämättä onkin :-)
Sain tänään yhden hylyn ja perjantaina toisen, isoilta molemmat. Taitavat siellä kustantamoissa siivoilla pöytiään kesälomia varten. Ihan hyvä, asioille on mukava saada jonkinlainen päätös. Olen myös lähestynyt lehdistöä Ajan lopun tiimoilta ja tänään erään lehden päätoimittaja vastasi takaisin toivottamalla onnea esikoisestani. Olin onnesta soikeana, kirjaani kohdeltiin oikeana teoksena. Ja sellainenhan se eittämättä onkin :-)
maanantai 28. toukokuuta 2012
Valoisat kesäyöt
Kesäinen viikonloppu takana, voi miten ihania nämä valoisat kesäyöt ovat. Ja salakavalia ajankulun suhteen ;-) Työstän parhaillaan Aavistuksen dialogeja ja urakkaa riittää.
Alkuvuodesta syttynyt idea uudesta jännäristä sai lauantaiyönä yliotteen ja kirjoitin pitkälle aamuyön puolelle. Tämä on ihana vaihe, kun uusi tarina alkaa muotoutua ja syntyä. Mutta voikohan sitä kirjoittaa kahta tarinaa yhtäaikaa, varsinkin kun kuuluvat ihan eri genreihin? Mihin minulla on tällainen kiire ja vimma?
Ajan Loppua on tilattu yllättävän mukavasti, vaikka varsinaista markkinointia en ole vielä tehnytkään. Kiitos taitanee kuulua Vinttikamarissa-blogin Ahmulle.
Omakustannuksen tekemisen haastavin vaihe on alkanut, nimittäin markkinointi. Tein kirjalle omat nettisivut ja BoD:kin hoitaa osuutensa uutuusjulkaisullaan. Harmi vain, että kirjani on huonommalla eli vasemmalla sivulla. Tunnetusti tuo sivu tupataan jättämään vähemmälle huomiolle.
Tämä markkinointi ja tyrkyttäminen ei ole minua, ei sitten ollenkaan. Hieman auttaa, että voin työskennellä kirjailijanimeni naamion takaa, ehkä Rina Rovio hoitaa homman paremmin. Luottaa itseensä. Kirjaansa. Elämään, ja siihen että asiat luonnistuvat. Ainakin hän on saanut spämmättyä muutamaa kirjakauppaa ja median edustajia, kirjastoja unohtamatta. Voi, kuinka tyytyväinen olisin, jos teokseni löytäisi tiensä edes muutamaan kirjastoon.
Alkuvuodesta syttynyt idea uudesta jännäristä sai lauantaiyönä yliotteen ja kirjoitin pitkälle aamuyön puolelle. Tämä on ihana vaihe, kun uusi tarina alkaa muotoutua ja syntyä. Mutta voikohan sitä kirjoittaa kahta tarinaa yhtäaikaa, varsinkin kun kuuluvat ihan eri genreihin? Mihin minulla on tällainen kiire ja vimma?
Ajan Loppua on tilattu yllättävän mukavasti, vaikka varsinaista markkinointia en ole vielä tehnytkään. Kiitos taitanee kuulua Vinttikamarissa-blogin Ahmulle.
Omakustannuksen tekemisen haastavin vaihe on alkanut, nimittäin markkinointi. Tein kirjalle omat nettisivut ja BoD:kin hoitaa osuutensa uutuusjulkaisullaan. Harmi vain, että kirjani on huonommalla eli vasemmalla sivulla. Tunnetusti tuo sivu tupataan jättämään vähemmälle huomiolle.
Tämä markkinointi ja tyrkyttäminen ei ole minua, ei sitten ollenkaan. Hieman auttaa, että voin työskennellä kirjailijanimeni naamion takaa, ehkä Rina Rovio hoitaa homman paremmin. Luottaa itseensä. Kirjaansa. Elämään, ja siihen että asiat luonnistuvat. Ainakin hän on saanut spämmättyä muutamaa kirjakauppaa ja median edustajia, kirjastoja unohtamatta. Voi, kuinka tyytyväinen olisin, jos teokseni löytäisi tiensä edes muutamaan kirjastoon.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Uutta ilmettä ja haasteita
Kirjoittaminen on tänään tökkinyt, mutta lukeminen maistanut senkin edestä. Vaihdoin blogiini uuden ulkoasun alkavan kesän kunniaksi, mutta samalla hukkasin kaikki lukemani blogit. Sain vain osan takaisin, ne joihin olin ymmärtänyt liittyä itse lukijaksi. No, täytyy huomenna pirteämpänä metsästää puuttuvat linkit takaisin.
Elma Ilona haastoi minut 11 kysymykseen, ja eihän näihin voi olla vastaamatta :-)
1.Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
- Haluasin olla komea ukkonen, mutta taidan olla hiljainen kesäsade, joka kuvioi järven pinnan ympyröillä.
2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
- Violetti
3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa?
- Haluaisin oppia laulamaan oikein
4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (= onnekas vahinko).
- Minulle tarjottiin ensimmäistä alaani liittyvää kesätyöpaikkaa. En vain heti ymmärtänyt, että haastattelija teki tarjouksen. Olin hiljaa, mikä on harvinaista. Tämä palkittiin, sillä haastattelija nosti tonnilla (markkaa) tarjoustaan. Tässä vaiheessa ymmärrykseni oli jo herännyt ;-)
5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
- Aku Ankka, Pelle Peloton ja Wagner
6. Rakkain musiikkimuistosi?
- Joskus vuonna kirves ja miekka olin Ruisrockissa kuuntelemassa Bob Dylania. Konsertti oli onnistunut. Pisteenä i:n päälle vieressäni jammaili pitkä mies rastatukassaan - Pelle Miljoona. Vaihdoimme keikasta muutaman sanan, ja juttelimme muutakin.
7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi? (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
- Laivalla, Karibian risteily joka jatkuisi Galapagos-saarille olisi tällainen.
8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
- Oijoii, nyt tuli paha. Tämä huone on täynnä muistoja ja hyviä kirjoja. Ottaisin tyttäreni maalaaman akryylimaalauksen, hän maalasi sen piristääkseen kuumeista äitään. Maalaus on iloinen ja valtavan rakas.
9. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
- Alkuruuaksi marinoituja tiikeriravun pyrstöjä. Pääruuaksi kanttarellirisottoa ja grillattuja langustiineja. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
- Riippuu siitä olenko täyttämässä vai tyhjentämässä lasia ;-)
11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
- Synnytyssairaala. Lapsivedet menivät ennenaikojaan, joten jouduin kyhjöttelemään reilun vuorokauden sairaalassa odottaen synnytyksen käynnistymistä. En vain enää muista, mikä kirja oli kyseessä.
Tässä omat kysymykseni:
1. Syötkö ikinä samalla kun luet kirjaa? Jos syöt, niin mitä yleensä?
2. Minkä kirjan lukemisen jätit viimeksi kesken?
3. Jos saisit sukeltaa päiväksi jonkin kirjan maailmaan, minkä valitsisit?
4. Mikä on lempilukupaikkasi?
5. Kaikkien aikojen lempihahmosi (elokuvat, sarjakuvat, kirjat)?
6. Mikä hahmo olet/haluasit olla kirjallisuudessa?
7. Mitä pelkäsit viimeksi?
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Oletko nauranut joskus väärässä paikassa? Mitä tapahtui?
10. Millainen on paras sää?
11. Missä olet nyt, kun luet näitä kysymyksiä?
Haastan kaikki, jotka lukivat kysymykset lävitse, ähäskutti ;-)
Elma Ilona haastoi minut 11 kysymykseen, ja eihän näihin voi olla vastaamatta :-)
1.Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
- Haluasin olla komea ukkonen, mutta taidan olla hiljainen kesäsade, joka kuvioi järven pinnan ympyröillä.
2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
- Violetti
3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa?
- Haluaisin oppia laulamaan oikein
4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (= onnekas vahinko).
- Minulle tarjottiin ensimmäistä alaani liittyvää kesätyöpaikkaa. En vain heti ymmärtänyt, että haastattelija teki tarjouksen. Olin hiljaa, mikä on harvinaista. Tämä palkittiin, sillä haastattelija nosti tonnilla (markkaa) tarjoustaan. Tässä vaiheessa ymmärrykseni oli jo herännyt ;-)
5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
- Aku Ankka, Pelle Peloton ja Wagner
6. Rakkain musiikkimuistosi?
- Joskus vuonna kirves ja miekka olin Ruisrockissa kuuntelemassa Bob Dylania. Konsertti oli onnistunut. Pisteenä i:n päälle vieressäni jammaili pitkä mies rastatukassaan - Pelle Miljoona. Vaihdoimme keikasta muutaman sanan, ja juttelimme muutakin.
7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi? (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
- Laivalla, Karibian risteily joka jatkuisi Galapagos-saarille olisi tällainen.
8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
- Oijoii, nyt tuli paha. Tämä huone on täynnä muistoja ja hyviä kirjoja. Ottaisin tyttäreni maalaaman akryylimaalauksen, hän maalasi sen piristääkseen kuumeista äitään. Maalaus on iloinen ja valtavan rakas.
9. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
- Alkuruuaksi marinoituja tiikeriravun pyrstöjä. Pääruuaksi kanttarellirisottoa ja grillattuja langustiineja. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.
10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
- Riippuu siitä olenko täyttämässä vai tyhjentämässä lasia ;-)
11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
- Synnytyssairaala. Lapsivedet menivät ennenaikojaan, joten jouduin kyhjöttelemään reilun vuorokauden sairaalassa odottaen synnytyksen käynnistymistä. En vain enää muista, mikä kirja oli kyseessä.
Tässä omat kysymykseni:
1. Syötkö ikinä samalla kun luet kirjaa? Jos syöt, niin mitä yleensä?
2. Minkä kirjan lukemisen jätit viimeksi kesken?
3. Jos saisit sukeltaa päiväksi jonkin kirjan maailmaan, minkä valitsisit?
4. Mikä on lempilukupaikkasi?
5. Kaikkien aikojen lempihahmosi (elokuvat, sarjakuvat, kirjat)?
6. Mikä hahmo olet/haluasit olla kirjallisuudessa?
7. Mitä pelkäsit viimeksi?
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Oletko nauranut joskus väärässä paikassa? Mitä tapahtui?
10. Millainen on paras sää?
11. Missä olet nyt, kun luet näitä kysymyksiä?
Haastan kaikki, jotka lukivat kysymykset lävitse, ähäskutti ;-)
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Omakustantajan arkea ja voihan veikkoset
Välillä sitä mietityttää, mihin olen oikein ryhtynyt? Voihan veikkoset sentään! Omakustanteen teko ei ole helppoa. Etenkin jos valitsee halvimman tien ilman koepainatusta. Onneksi yksi blogimaailman koelukijoista huomasi kaamean mokan. Loppuvaiheen editointivaiheessa jotain oli mennyt perusteellisesti pieleen. Koneelta lukiessani oma silmäni ei ollut huomannut, että kappaleiden aloitusrivin sisennys puuttui. Se vain oli jossain vaiheessa kadonnut. Hups! Maanantaina postilaatikosta tupsahti kirjani ensimmäinen painos, joka vahvisti tosiasiat. Huonolta näytti. Höh! Noloa :-(
Olin aloittanut editoinnin jo aiemmin, vielä löytyi muutama kirjoitus- ja tavutusvirhekin. Ja hieman muutin sisältöä saamani palautteen perusteella. Onneksi olin malttanut mieleni, enkä ollut ehtinyt lähettää mainos/tyrkytysmeilejä kirjakauppoihin, kirjastoihin ja muutamaan lehteen, mistä yltiötoiveikkaasti yritän kinuta arvostelua. Nyt on uusi painos tulossa, toivottavasti pienemmällä virhemäärällä.
P.S. Sinä anonyymi aiemmasta ketjusta, jos haluat uuden painoksen ensimmäisen tilalle otatko yhteyttä Rina(.)Rovio(ät)wippies.fi niin postitan sinulle uuden version.
P.S.2. Ihanaa, huomenna on vapaapäivä. Pitkästä aikaa tunnen itseni vapaaksi kirjoittamaan. Ei työpaineita. Eikä ykkönen tunge väkisin ajatuksiin julkaisuhaaveineen. Voin keskittyä täysillä Aavistukseen. Kirjoitus/luku-riemukasta helatorstaita itse kullekin!
P.S.3. Suurkiitos vielä näin julkisesti Ahmu B.N ja Dee! Kommenteistanne oli paljon apua.
Edit: Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että vaikka sisältöä pitikin vielä korjailla, BoD:n painatusjälki oli positiivinen yllätys. Ja kirja tuoksui oikealta :-)
P.S.3. Suurkiitos vielä näin julkisesti Ahmu B.N ja Dee! Kommenteistanne oli paljon apua.
Edit: Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että vaikka sisältöä pitikin vielä korjailla, BoD:n painatusjälki oli positiivinen yllätys. Ja kirja tuoksui oikealta :-)
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Anteeksi antamisen taito
Anteeksi antaminen on tärkeää, jotta pääsee eteenpäin. Joten annoin itselleni oman hölmöyteni anteeksi (liittyen edelliseen postaukseeni). Tosin sitä ennen piiskasin itseni ylipitkälle lenkille ja pakotin siivoamaan. Ikäänkuin jonkinlaisia katumusharjoitteita. Tulipa ainakin siistiä :-)
Nyt viikonlopun aikani kirjani on popsahdellut myös muihin nettikirjakauppoihin. Ja luojan kiitos, nämä kirjakaupat haluavat oikeasti myydäkin jotain, sillä hinta on kohtalainen 18-22 euroa kaupasta riippuen. Vain tuo ensimmäisenä kirjani listoille ottanut rohkenee pyytää siitä pöyristyttävät 39.90.
Ahmu ja Vera ovat pohdiskelleet postauksissaan, mistä kumpuaa halu julkaista. Tämä on viime aikoina mietityttänyt paljon myös minua. Maallista mammonaa en tätä kautta haaveile saavani, käytetyillä työtunneilla hyötysuhde on parempi monessa muussa toimessa. Jaan Ahmun ja Veran motiivin jakaa kirjoillani viihdettä ja rentoutusta, pakoa arjesta. Ja itsekkäänä motiivina minulla on halu saada palautetta kirjastani muiltakin kuin koelukijoilta.
Aavistuksen kanssa minulla on kunnianhimoisempi tavoite. Haluan jättää jälkeni maailmaan. Herättää edes yhden lukijan elämään hetkessä, edes ajoittain. Ympärilläni on aivan liikaa ihmisiä jotka suorittavat elämäänsä sen sijaan että eläisivät sitä. Ja muutama ihminen pelkää niin kovasti että jotain voisia sattua, että he koteloivat elämänsä suojakapseliin ja järjestävät niin, ettei mitään satu. Eikä edes tapahdu. No, ihan ensimmäiseksi kyllä pitää saada kirja valmiiksi ja löytää sille kustantaja.
Nyt viikonlopun aikani kirjani on popsahdellut myös muihin nettikirjakauppoihin. Ja luojan kiitos, nämä kirjakaupat haluavat oikeasti myydäkin jotain, sillä hinta on kohtalainen 18-22 euroa kaupasta riippuen. Vain tuo ensimmäisenä kirjani listoille ottanut rohkenee pyytää siitä pöyristyttävät 39.90.
Ahmu ja Vera ovat pohdiskelleet postauksissaan, mistä kumpuaa halu julkaista. Tämä on viime aikoina mietityttänyt paljon myös minua. Maallista mammonaa en tätä kautta haaveile saavani, käytetyillä työtunneilla hyötysuhde on parempi monessa muussa toimessa. Jaan Ahmun ja Veran motiivin jakaa kirjoillani viihdettä ja rentoutusta, pakoa arjesta. Ja itsekkäänä motiivina minulla on halu saada palautetta kirjastani muiltakin kuin koelukijoilta.
Aavistuksen kanssa minulla on kunnianhimoisempi tavoite. Haluan jättää jälkeni maailmaan. Herättää edes yhden lukijan elämään hetkessä, edes ajoittain. Ympärilläni on aivan liikaa ihmisiä jotka suorittavat elämäänsä sen sijaan että eläisivät sitä. Ja muutama ihminen pelkää niin kovasti että jotain voisia sattua, että he koteloivat elämänsä suojakapseliin ja järjestävät niin, ettei mitään satu. Eikä edes tapahdu. No, ihan ensimmäiseksi kyllä pitää saada kirja valmiiksi ja löytää sille kustantaja.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Sateenvarjo ja kumisaappaat
Kaikkihan sen tietävät, että varmin keino pitää sadepilvet loitolla on varautua sateenvarjolla ja kumppareilla. Ja varmin keino houkutella sadetta, on pukeutua helleasuun.Tai näin meistä ainakin tuntuu. On mukavaa ajatella, että on olemassa kohtalo ja että sen toteutumista voisi jotenkin ohjailla. Tai että meitä vainoaa epäonni.
Minäkin uskon näin. Minulle aina sattuu ja tapahtuu, välillä elämäni on värikkäämpää kuin elokuvissa. Yliopistoaikoina eräs ystäväni väitti minun keksivän osan jutuista, eihän kellään voi olla tuollainen mäihä. Tarinankertojana olisin kyllä hyvä vedättämään. Mutta taidan oikeasti olla niitä ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu ja yleensä sitten siellä epäonnen puolella. Nyt vanhempana tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, jotka edesauttavat asioiden ohjautumista tiettyyn suuntaan. Olen kärsimätön ja pistän välillä tuulemaan. Olen sinisilmäinen, hölösuinen, rehellinen ja kiltti. Ja tyhmä. Tyhmä sellaisella naiivilla tavalla, millä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Viisaus puuttuu.
Todistan tämän kertomalla tämänpäiväisistä tosielämän tapahtumista. Eilisessä postauksessa kerroin julkaisseeni omakustanteen. Päätös kotimaisesta omakustanteesta syntyi nopeasti, olinhan jo työstänyt ajatusta käännösversiosta. Kansikuvat olivat siis jo valmiina, taitto syntyi viikon kovalla rutistuksella. Tänään illalla tarkoitukseni oli kirjoittaa meilit pienkustantajille ja niille isommille, jotka olivat vastanneet tiedusteluihini. Jotten tuhraisi heidän aikaansa.
Tänään soi puhelin. Se oli toinen pienkustantajista, tai keskisuuri oikeastaan. Oli ajatellut mahdollisesti kustantavani kirjan ensi vuonna. Mutta mitä minä teen? Ensinnäkin podin huonoa omaatuntoa, etten ilmoittanut aikeistani etukäteen. Pahoitellen kerroin juuri ottaneeni askeleen omakustanteen suuntaan ja ryhdyin selittelemään: "Päätin yrittää omakustannetta, koska eihän tätä kirjaa kannata enää ensi vuonna julkaista, kun blaa blaa blaa ."
Vasta puhelun edetessä ymmärsin hölmäyteni ja yritin selittää, että 350 euron sakolla pääsisin irti BoD:n kanssa tekemästä diilistä ja maksaisin sen mielelläni saadakseni kirjani oikealle kustantajalle. Mutta tuo aloitukseni oli niin vahva, että kustantajaankin heräsi epäilys. Kyseessä oli aivan ihana ihminen ja avauduimme puoleen jos toiseenkin. Sain kaupan päälle kullanarvoisia vinkkejä.
Tekisi mieleni ommella suuni suppuun ja leikata kieleni irti! Ja juntata pääni syvälle hiekan alle piiloon.
Toinen isku oli, että kirja löytyy nyt yhdestä kotimaisesta verkkokirjakaupasta hintaan 39.90. Olin määritellyt ovh:ksi 19.95. Siis haloo? Kuka hullu maksaa moista summaa pehmeäkantisesta viihdejännäristä? Yli 50% katteet!?! Joku vedättää minua tai sitten en tajua tämän homman kustannusrakenteista mitään. Ta sitten kyseinen liike ei halua välittää omakustanteita. Suurkuu.fi:ssa tein vertailua bod.fi hintoihin ja ne olivat oikeilla hehtaareilla.
Olen tyhmä, byääh! Ja syytän siitä itseäni. Kaipa tämä jonkin karman lain mukaan on minulle tarkoitettu. Eihän tällaista tuuria voi muutoin olla. Miksen ikinä opi? Tämä saattoi olla ainoa tilaisuuteni ikinä ja minä pilasin sen. Nyt möllötän sohvalla ja ahmin lohtusuklaata levytolkulla. Ja itken ihan hieman. Olen oman elämäni Aku Ankka.
Minäkin uskon näin. Minulle aina sattuu ja tapahtuu, välillä elämäni on värikkäämpää kuin elokuvissa. Yliopistoaikoina eräs ystäväni väitti minun keksivän osan jutuista, eihän kellään voi olla tuollainen mäihä. Tarinankertojana olisin kyllä hyvä vedättämään. Mutta taidan oikeasti olla niitä ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu ja yleensä sitten siellä epäonnen puolella. Nyt vanhempana tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, jotka edesauttavat asioiden ohjautumista tiettyyn suuntaan. Olen kärsimätön ja pistän välillä tuulemaan. Olen sinisilmäinen, hölösuinen, rehellinen ja kiltti. Ja tyhmä. Tyhmä sellaisella naiivilla tavalla, millä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Viisaus puuttuu.
Todistan tämän kertomalla tämänpäiväisistä tosielämän tapahtumista. Eilisessä postauksessa kerroin julkaisseeni omakustanteen. Päätös kotimaisesta omakustanteesta syntyi nopeasti, olinhan jo työstänyt ajatusta käännösversiosta. Kansikuvat olivat siis jo valmiina, taitto syntyi viikon kovalla rutistuksella. Tänään illalla tarkoitukseni oli kirjoittaa meilit pienkustantajille ja niille isommille, jotka olivat vastanneet tiedusteluihini. Jotten tuhraisi heidän aikaansa.
Tänään soi puhelin. Se oli toinen pienkustantajista, tai keskisuuri oikeastaan. Oli ajatellut mahdollisesti kustantavani kirjan ensi vuonna. Mutta mitä minä teen? Ensinnäkin podin huonoa omaatuntoa, etten ilmoittanut aikeistani etukäteen. Pahoitellen kerroin juuri ottaneeni askeleen omakustanteen suuntaan ja ryhdyin selittelemään: "Päätin yrittää omakustannetta, koska eihän tätä kirjaa kannata enää ensi vuonna julkaista, kun blaa blaa blaa ."
Vasta puhelun edetessä ymmärsin hölmäyteni ja yritin selittää, että 350 euron sakolla pääsisin irti BoD:n kanssa tekemästä diilistä ja maksaisin sen mielelläni saadakseni kirjani oikealle kustantajalle. Mutta tuo aloitukseni oli niin vahva, että kustantajaankin heräsi epäilys. Kyseessä oli aivan ihana ihminen ja avauduimme puoleen jos toiseenkin. Sain kaupan päälle kullanarvoisia vinkkejä.
Tekisi mieleni ommella suuni suppuun ja leikata kieleni irti! Ja juntata pääni syvälle hiekan alle piiloon.
Toinen isku oli, että kirja löytyy nyt yhdestä kotimaisesta verkkokirjakaupasta hintaan 39.90. Olin määritellyt ovh:ksi 19.95. Siis haloo? Kuka hullu maksaa moista summaa pehmeäkantisesta viihdejännäristä? Yli 50% katteet!?! Joku vedättää minua tai sitten en tajua tämän homman kustannusrakenteista mitään. Ta sitten kyseinen liike ei halua välittää omakustanteita. Suurkuu.fi:ssa tein vertailua bod.fi hintoihin ja ne olivat oikeilla hehtaareilla.
Olen tyhmä, byääh! Ja syytän siitä itseäni. Kaipa tämä jonkin karman lain mukaan on minulle tarkoitettu. Eihän tällaista tuuria voi muutoin olla. Miksen ikinä opi? Tämä saattoi olla ainoa tilaisuuteni ikinä ja minä pilasin sen. Nyt möllötän sohvalla ja ahmin lohtusuklaata levytolkulla. Ja itken ihan hieman. Olen oman elämäni Aku Ankka.
tiistai 1. toukokuuta 2012
Itsepäisyyttä ja pakkomielteitä
Olen ollut viime päivinä kiireinen. Niin töissä kuin kirjoittamisen sarallakin. Ja jääräpäisen itsepäinen, vai pakkomiellettäkö tämä ajatuksenjuoksu enemmän muistuttaa ;-) Tämän blogin pitäminenkin on jäänyt ihan heitteille.
Ykkösen piti ehtiä kesäksi markkinoille. Viihteellisyytensä vuoksi se on oiva lomaromaani. Juuri sellainen, jota itse mielelläni tästä genrestä lukisin.
Rohkaistuin ottamaan ensimmäisen askeleen omakustantajana. Koelukijoilta kirjani on saanut kiitosta juonensa käänteistä ja henkilöhahmoista. Sekä kannustusta julkaisuun. Päätin tehdä työtä käskettyä, minulla ei ole mitään menettävää. Mikään kustantaja siitä tuskin enää kiinnostuu. Tätä kirjaa ei ole järkeä julkaista enää ensi vuonna, sillä kirjassa esiintyy voimakkaana teemana mayojen muinainen profetia maailmanlopusta 21.12.2012.
Käytin bod.fi palveluja, nykyään heillä on myös e-kirja tuki. Kirjan taittaminen oli kovempi urakka kuin osasin etukäteen aavistaa, mutta muutoin kaikki sujui helposti. Bod:sta löytyi neuvoja joka vaiheeseen. Nyt jännittää, vastaako tulos suunniteltua. Ja jäikö sinne vielä virheitä lymyämään. Toisaalta, maailma ei niihin kaatune, sitten pitää tehdä toinen painos.
Muutaman viikon päästä kirjani pitäisi olla kirjakauppojen saatavilla, ja suunnittelen kovasti pienen budjetin markkinointipanostusta. Ja yritän tyrkyttää kirjaani arvioitavaksi lehdille. Omakustanteiden saralla tämä saattaa olla ylivoimainen haaste, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tekeeko tämä minusta oikean kirjailijan? Ei. Olen edelleen kirjoittamista harrastava henkilö. Ja omakustanteen julkaisija. Ja taittaja, graafikko, hinnoittelija sekä markkinointipäällikkö ;-) Ei ihan paha. Paitsi etten ole minkään osa-alan ammattilainen. Vielä pitäisi tehdä kirjalle web-sivut, sen pitäisi sentään luonnistua. Ja käännöstyö englanniksi jatkuu.
Kirjailija minusta tulee kuitenkin vasta silloin, kun jokin kustantamo päättää julkaista kirjani. Aavistuksen kanssa olen kärsivällisempi, sen aihepiiri on iätön. Sekä orastavan kolmosen kanssa.
P.S. Kirjaa voi käydä kurkkimassa täältä. Reilun viikon päästä postiluukustani pitäisi kolahtaa ihka aito Rina Rovion teos "Ajan Loppu".
Ykkösen piti ehtiä kesäksi markkinoille. Viihteellisyytensä vuoksi se on oiva lomaromaani. Juuri sellainen, jota itse mielelläni tästä genrestä lukisin.
Rohkaistuin ottamaan ensimmäisen askeleen omakustantajana. Koelukijoilta kirjani on saanut kiitosta juonensa käänteistä ja henkilöhahmoista. Sekä kannustusta julkaisuun. Päätin tehdä työtä käskettyä, minulla ei ole mitään menettävää. Mikään kustantaja siitä tuskin enää kiinnostuu. Tätä kirjaa ei ole järkeä julkaista enää ensi vuonna, sillä kirjassa esiintyy voimakkaana teemana mayojen muinainen profetia maailmanlopusta 21.12.2012.
Käytin bod.fi palveluja, nykyään heillä on myös e-kirja tuki. Kirjan taittaminen oli kovempi urakka kuin osasin etukäteen aavistaa, mutta muutoin kaikki sujui helposti. Bod:sta löytyi neuvoja joka vaiheeseen. Nyt jännittää, vastaako tulos suunniteltua. Ja jäikö sinne vielä virheitä lymyämään. Toisaalta, maailma ei niihin kaatune, sitten pitää tehdä toinen painos.
Muutaman viikon päästä kirjani pitäisi olla kirjakauppojen saatavilla, ja suunnittelen kovasti pienen budjetin markkinointipanostusta. Ja yritän tyrkyttää kirjaani arvioitavaksi lehdille. Omakustanteiden saralla tämä saattaa olla ylivoimainen haaste, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tekeeko tämä minusta oikean kirjailijan? Ei. Olen edelleen kirjoittamista harrastava henkilö. Ja omakustanteen julkaisija. Ja taittaja, graafikko, hinnoittelija sekä markkinointipäällikkö ;-) Ei ihan paha. Paitsi etten ole minkään osa-alan ammattilainen. Vielä pitäisi tehdä kirjalle web-sivut, sen pitäisi sentään luonnistua. Ja käännöstyö englanniksi jatkuu.
Kirjailija minusta tulee kuitenkin vasta silloin, kun jokin kustantamo päättää julkaista kirjani. Aavistuksen kanssa olen kärsivällisempi, sen aihepiiri on iätön. Sekä orastavan kolmosen kanssa.
P.S. Kirjaa voi käydä kurkkimassa täältä. Reilun viikon päästä postiluukustani pitäisi kolahtaa ihka aito Rina Rovion teos "Ajan Loppu".
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Aavistuksia ja synkkiä lapsuusmuistoja
Jos haluat säilyttää hyvän/positiivisen tuulesi, älä lue alla olevaa postausta.
Langaton nettimme sanoi itsensä irti ja olen ollut nettipimennossa pari päivää. Tauko on tehnyt kirjalliselle harrastukselleni hyvää. Käännösprojekti on edennyt parikymmentä sivua ja Aavistukseen kirjoitin uuden nyanssin. Tosin en vielä tiedä jätänkö kohtausta Aavistukseen.
Tuota kohtausta ei ollut helppo kirjoittaa, tosin sen raakaversio soljui minusta ulos ihan itsestään. Jonkinlaista kirjoitusterapiaa. Lapsuusajan ystäväni kodissa eivät asiat olleet lainkaan hyvin, mutta eihän sitä muksuna mitään ymmärtänyt. Kunhan leikittiin ja pidettiin hauskaa. Myös siellä kodissa. Vasta nyt aikuisiällä osaa ihmetellä tiettyjä kummallisuuksia. Esim. miksi minä en saanut pitää hienoa, kristallikrassein koristeltua choker-tyylistä kaulapantaa ja miksi se oli kätketty barbilaatikon taakse. Sitä ei saanut näyttää äidille, se oli ystäväni ja hänen isänsä salaisuus. Vittu! En minä silloin mitään tajunnut.
Pelkäsin ainoastaan tämän kodin keittiön kivilattiaa, sen kun kerrottiin olevan hurjan liukkas. Niin liukas, että perheen äiti vähän väliä liukasteli keittiössä Tai niin ainakin kerrottiin.
Aavistuksessa sivutaan tämän kaltaisia asioita jo entuudestaan, mutta todennäköisesti tulen muuttamaan tätä kohtausta fiktiivisemmäksi. En halua hyväksikäyttää entistä ystävääni yhtään enempää. Raakaversion saatan kyllä säilyttää tällaisenaan, se toimii terapiana.
P.S. Muokattuani tätä kohtausta tänään kävin näissä tunnelmissa lukemassa Jeren huikean runon Lisää sinistä. Kaikessa synkkyydessään aivan uskomattoman taitava runo!
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Voihan vietävä
Olen potenut flunssaa, eikä Aavistus ole edennyt askeltakaan. Kun päässä huimaa, sydän hakkaa epätahtiin ja nenä on turvoksissa, eivät sanat halua tulla luokseni. Ei mikään pikkuflunssa tällä kertaa siis.
Onneksi minulla on käännösprojektini, tosin aiemmin olin kuvitellut kääntäneeni jo kolmasosan ykkösestä. Lukujen määrän suhteen tämä kyllä pitää paikkansa, mutta en ollut huomioinut että luvut voivat olla pidempiä loppupäässä. Oikeasti kasassa onkin vasta neljännes.
Mutta tämä juna on nyt lähtenyt asemalta, eikä se hevin pysähdy. Palautteen saamisen palo on suuri ja jatkan puurtamista. Ehkä jonain päivänä Rina Reeves julkaisee teoksensa ;-) Kiitos kaikille vinkeistä, tutkin parhaillaan eri vaihtoehtoja e-kirjan julkaisuun.
Tämä käännöstäminen tekee hyvää myös ykkösen suomenkieliselle versiolle ja itselleni kirjoittajana. Olen riisunut tekstin kannalta turhia adjektiiveja reilulla kädellä, se tekee tekstistä napakampaa. Tekstiä pystyy katsomaan nyt myös aidosti lausetasolla ja huh, mitä lausehirviöitä olen saanut aikaan. Kaameita kapsahduksia, emämöhkösiä:
Onneksi näitä ei ole kauhean monta! Saattaisi nimittäin oma huumori huveta olemattomiin. Vielä naurattaa, välillä.
Onneksi minulla on käännösprojektini, tosin aiemmin olin kuvitellut kääntäneeni jo kolmasosan ykkösestä. Lukujen määrän suhteen tämä kyllä pitää paikkansa, mutta en ollut huomioinut että luvut voivat olla pidempiä loppupäässä. Oikeasti kasassa onkin vasta neljännes.
Mutta tämä juna on nyt lähtenyt asemalta, eikä se hevin pysähdy. Palautteen saamisen palo on suuri ja jatkan puurtamista. Ehkä jonain päivänä Rina Reeves julkaisee teoksensa ;-) Kiitos kaikille vinkeistä, tutkin parhaillaan eri vaihtoehtoja e-kirjan julkaisuun.
Tämä käännöstäminen tekee hyvää myös ykkösen suomenkieliselle versiolle ja itselleni kirjoittajana. Olen riisunut tekstin kannalta turhia adjektiiveja reilulla kädellä, se tekee tekstistä napakampaa. Tekstiä pystyy katsomaan nyt myös aidosti lausetasolla ja huh, mitä lausehirviöitä olen saanut aikaan. Kaameita kapsahduksia, emämöhkösiä:
- Hammasta purren hän istahti takaisin istumaan
- Rauniot sijaitsivat aivan rannikon tuntumassa (siis oikeasti tarkoitin rannan tuntumassa)
- "..." X hymähti naurahtaen (jossain vaiheessa minulla oli tarve keksiä henkilön sitaatteihin muutakin kuin X sanoi. Tässä sitten meni oikein kunnolla överiksi)
- Henkilön sukunimi väärin, käytin toisen hahmon sukunimeä
- jamyös (miksei wordin automaattichekkeri ollut huomannut tätä?)
Onneksi näitä ei ole kauhean monta! Saattaisi nimittäin oma huumori huveta olemattomiin. Vielä naurattaa, välillä.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Liebster Blog
Minut on haastettu ja palkittu, kiitos kunniasta Marke Marken maailmasta ja Kyllä tämä tästä... Iloksi Muuttuu -blogista! Olen iloissani saatuani tämän haasteen ;-)
Ohjeet olivat seuraavanlaiset:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen
Haastan mukaan seuraavat kirjoittajablogit:
Leijonan Leijona yrittää kirjoittaa
Satakielen Satakielen sanoin
Paulan Luen ja kirjoitan-blogista
Johannan Kyhhäys-blogista
Veran Vera(n) Italia-blogista
Tässä viisi suosikkiani, joita ei vielä oltu ehditty palkita. Niitä on kyllä paljon muitakin. Pitänee säästää muillekin jotain linkitettävää ;-). Kiitos blogien pitäjille saamastani vertaistuesta, kirjoittaja-aiheisista keskusteluista ja ennenkaikkea ilosta!
Ohjeet olivat seuraavanlaiset:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen
Haastan mukaan seuraavat kirjoittajablogit:
Leijonan Leijona yrittää kirjoittaa
Satakielen Satakielen sanoin
Paulan Luen ja kirjoitan-blogista
Johannan Kyhhäys-blogista
Veran Vera(n) Italia-blogista
Tässä viisi suosikkiani, joita ei vielä oltu ehditty palkita. Niitä on kyllä paljon muitakin. Pitänee säästää muillekin jotain linkitettävää ;-). Kiitos blogien pitäjille saamastani vertaistuesta, kirjoittaja-aiheisista keskusteluista ja ennenkaikkea ilosta!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Lupauksen lunastus(ko)
Joskus loppuvuodesta lupasin itselleni julkaista ykkösen omakustanteena, jos kala ei käy onkeen muutoin. Tähän mennessä onni ei ole ollut myötä, tilanne on 6 hylkyä ja viisi vastaamatonta. Ovathan oman käden oikeuteen turvautuneet monet kuuluisatkin kirjailijat, joista Mika Waltari ehkä nimekkäin.
Miksi? Se on erittäin hyvä kysymys. Unelmoin ja haaveilen. Askelia tosin on jo mittarissa sen verran, että nuo haaveet ovat enemmän sellaisia voimaa antavia päiväunia. Suurimman osan ajasta jalkani ovat tukevasti maan kamaralla. Päällimmäinen motiivi lienee palaute. Janoan palautetta, oikeiden lukijoiden takaisinkytkentää.
Suomessa näyttäisi olevan hiljaista omakustannerintamalla, joten kunnianhimoisesti lähtisin isommille vesille. Ykkösestä on nyt kolmasosa käännetty englanniksi. (Juu, olen itse kääntänyt kun olen pitänyt paussia Aavistuksen kanssa. Siviiliammatista on ollut tässä urakassa apua, vaikka en kielenkääntäjä olekaan.) Viidestä ensimmäisestä luvusta saamani palaute on ollut pääosin positiivista, olen luetuttanut niitä englanninkielisellä kirjoittamista harrastavalla kollegallani ja hänen kahdella kirjoittajakontaktillaan.
Ennen omakustanteen julkaisua kieliasu pitäisi luonnollisesti tarkistuttaa. Ajattelin räikeästi hyväksikäyttää tuota edellämainittua kollegaa ainakin osittain. Ihana ihminen, tarjoutui tähän vapaaehtoisesti. Ja loput voisin kustantaa itse, esim CreateSpacelta saisi 10 000 sanaa hintaan 120 dollaria, eli n. 97 euroa.
Ykkönen on viihteellinen jännäri, joka sijoittuu vuoteen 2012 Mayojen ennustuksen luomiin tunnelmiin. Tämän vuoksi haluaisin kirjani ulos viimeistään loppukesästä. Toki voisin kirjoittaa sen myös uusiksi, ilman tuota maya-kytköstä. Se on kuitenkin vain pelkkä lisämauste. Mutta jotenkin huvittaisi katsoa kuinka pitkälle näillä siivillä nyt lennettäisiin. Siviiliammattini vuoksi kirjoitan joka tapauksessa salanimellä, joten mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuisi. Kirjailijanimeä voisi vaihtaa kakkosta varten, jos nyt tulee kaamea mahapommi.
Mitä mieltä olette, onko tämä ihan toivotonta? Äänestää voi oikeanpuoleisessa sivupalkissa.
Ja ihan huvin vuoksi, mikä olisi hyvä nimi viihdekirjailijalle?
Miksi? Se on erittäin hyvä kysymys. Unelmoin ja haaveilen. Askelia tosin on jo mittarissa sen verran, että nuo haaveet ovat enemmän sellaisia voimaa antavia päiväunia. Suurimman osan ajasta jalkani ovat tukevasti maan kamaralla. Päällimmäinen motiivi lienee palaute. Janoan palautetta, oikeiden lukijoiden takaisinkytkentää.
Suomessa näyttäisi olevan hiljaista omakustannerintamalla, joten kunnianhimoisesti lähtisin isommille vesille. Ykkösestä on nyt kolmasosa käännetty englanniksi. (Juu, olen itse kääntänyt kun olen pitänyt paussia Aavistuksen kanssa. Siviiliammatista on ollut tässä urakassa apua, vaikka en kielenkääntäjä olekaan.) Viidestä ensimmäisestä luvusta saamani palaute on ollut pääosin positiivista, olen luetuttanut niitä englanninkielisellä kirjoittamista harrastavalla kollegallani ja hänen kahdella kirjoittajakontaktillaan.
Ennen omakustanteen julkaisua kieliasu pitäisi luonnollisesti tarkistuttaa. Ajattelin räikeästi hyväksikäyttää tuota edellämainittua kollegaa ainakin osittain. Ihana ihminen, tarjoutui tähän vapaaehtoisesti. Ja loput voisin kustantaa itse, esim CreateSpacelta saisi 10 000 sanaa hintaan 120 dollaria, eli n. 97 euroa.
Ykkönen on viihteellinen jännäri, joka sijoittuu vuoteen 2012 Mayojen ennustuksen luomiin tunnelmiin. Tämän vuoksi haluaisin kirjani ulos viimeistään loppukesästä. Toki voisin kirjoittaa sen myös uusiksi, ilman tuota maya-kytköstä. Se on kuitenkin vain pelkkä lisämauste. Mutta jotenkin huvittaisi katsoa kuinka pitkälle näillä siivillä nyt lennettäisiin. Siviiliammattini vuoksi kirjoitan joka tapauksessa salanimellä, joten mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuisi. Kirjailijanimeä voisi vaihtaa kakkosta varten, jos nyt tulee kaamea mahapommi.
Mitä mieltä olette, onko tämä ihan toivotonta? Äänestää voi oikeanpuoleisessa sivupalkissa.
Ja ihan huvin vuoksi, mikä olisi hyvä nimi viihdekirjailijalle?
torstai 5. huhtikuuta 2012
Kirjoitusloman tarpeessa
Ihanaa, pääsiäisloma alkaa! Olen hyvällä tuulella, tänään kotonamme vieraili harvoin nähtyjä tuttuja. On mahtavaa huomata, ettei side katkea, vaikkei toisia näekään kovin usein. Se side venyy paukkumatta ja kohdatessa tuntuu, kuin mitään etäisyyttä ei olisikaan.
Pieni takaisku pääsiäisvierailun suhteen tosin oli, etten onnistunut löytämään pääsiäiskoristeitamme mistään. Ne ovat varastossa, omassa laatikossaan, mutta tuo laatikko pentele on kadonnut. No niin, mutta lopun pääsiäisen vietämme kotona loikoillen, ulkoillen, lapsen kanssa touhuillen sekä tietysti lukien ja kirjoittaen.
Aavistuksen runko on pääpiirteittäin kirjoitettu, nyt pääsen täydentämään seikkailevia sivupolkuja ja syventämään hahmoja. Ykkösen kanssa nautin eniten juuri tästä vaiheesta. Toivottavasti kädet vain kestävät tämän näpytysurakan.
Iloista Pääsiäistä itse kullekin!
Pieni takaisku pääsiäisvierailun suhteen tosin oli, etten onnistunut löytämään pääsiäiskoristeitamme mistään. Ne ovat varastossa, omassa laatikossaan, mutta tuo laatikko pentele on kadonnut. No niin, mutta lopun pääsiäisen vietämme kotona loikoillen, ulkoillen, lapsen kanssa touhuillen sekä tietysti lukien ja kirjoittaen.
Aavistuksen runko on pääpiirteittäin kirjoitettu, nyt pääsen täydentämään seikkailevia sivupolkuja ja syventämään hahmoja. Ykkösen kanssa nautin eniten juuri tästä vaiheesta. Toivottavasti kädet vain kestävät tämän näpytysurakan.
Iloista Pääsiäistä itse kullekin!
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kuriin palautus
Tarvitsisin kurinpalautusta. Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut, että ajatukset ryömivät varkain Aavistukseen kesken työpäivän. Ilman lupaani. Sitten jossain vaiheessa havahdun ja työnnän ajatukset syrjään. Omaa päätään on hankala hallita. Teen aivotyötä ja ongelma on tuttu päinvastaiseen suuntaan, välillä on vaikeaa lopettaa työasioiden pohtimista kotiovella. Lapsi toimii hyvänä ajatusten fokusoijana, mutta nukkumaanmenon jälkeen työnteko on jatkunut.
Ja nyt viime päivinä Aavistus on tullut kutsumattomana vieraana keskelle työpäivääni. En voi antaa tämän jatkua, en saa. Tällaisilla tarinoilla ei ole tapana päättyä hyvin. Toisaalta, eihän kukaan minun pääni sisälle näe.
Yksi syy lienee, että töissä on viime aikona ollut hieman nihkeää - paras työnimu on kaukainen muisto. Toinen syy löytynee runopurskauksesta, en ole ehtinyt iltaisin kirjoittamaan Aavistusta tarpeeksi. Tämä tarina haluaa tulla kerrotuksi, mutta mikä vimmattu kiire sillä on? Tämän postauksen jälkeen kirjoitan niin paljon kuin käsistä lähtee, tarvittaessa vaikka aamuun asti. Olkoon se ensimmäinen kurinpalautus.
Onneksi ensi viikonloppuna on pääsiäinen, ehkä neljän päivän loman aikana saan tilanteen tasapainoon. Tätä postausta ei pidä tulkita valitukseksi, lähinnä tämä on ääneen ihmettelyä. Ja toteamista ettei tällainen peli vetele. Oikeasti tämä on ihanaa, viimeksi minulla oli tällainen kirjoitusvire kaksi vuotta sitten, kun työstin ykköstä.
Ja nyt viime päivinä Aavistus on tullut kutsumattomana vieraana keskelle työpäivääni. En voi antaa tämän jatkua, en saa. Tällaisilla tarinoilla ei ole tapana päättyä hyvin. Toisaalta, eihän kukaan minun pääni sisälle näe.
Yksi syy lienee, että töissä on viime aikona ollut hieman nihkeää - paras työnimu on kaukainen muisto. Toinen syy löytynee runopurskauksesta, en ole ehtinyt iltaisin kirjoittamaan Aavistusta tarpeeksi. Tämä tarina haluaa tulla kerrotuksi, mutta mikä vimmattu kiire sillä on? Tämän postauksen jälkeen kirjoitan niin paljon kuin käsistä lähtee, tarvittaessa vaikka aamuun asti. Olkoon se ensimmäinen kurinpalautus.
Onneksi ensi viikonloppuna on pääsiäinen, ehkä neljän päivän loman aikana saan tilanteen tasapainoon. Tätä postausta ei pidä tulkita valitukseksi, lähinnä tämä on ääneen ihmettelyä. Ja toteamista ettei tällainen peli vetele. Oikeasti tämä on ihanaa, viimeksi minulla oli tällainen kirjoitusvire kaksi vuotta sitten, kun työstin ykköstä.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Alkuja
Monissa blogeissa on paljastettu tekstien alkuja ja tunnustan heikkouteni tällä saralla. Paljastan muutaman nyt tässä silläkin ohella, että karkoitan kaikki blogiani lukemaan eksyneet. Muutamaan olen itse ihan tyytyväinen, mutta muutaman kohdalla oli kyllä pakko nauraa ääneen. Ainakin olen sääfriikki ;-)
Ykkönen alkaa näin:
1. Sara tuijottaa kosteaan pimeyteen. Kaukana alapuolella päilyy tumma vesi.
Aavistus alkaa tällä hetkellä näin, mutta todennäköisesti muuttuu vielä:
2. Kevään valo on julma. Se paljastaa likaiset ikkunat ja pölyhiukkaset kirjahyllyssä, uudet uurteet kasvoissa sekä lisääntyvän harmaan ohimoilla.
Muita:
3. "Minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään lisää", nainen puntaroi ja pyöritteli kännykkää käsissään.
4. Sotilaat katsoivat kummissaan nauravaa naista. Naisen hampaaton suu nauroi verisenä aukkona ja hento vartalo hytkyi naurun voimasta.
5. Haju tuntui yhä selvempänä, se vaikutti leijailevan valkovuokkojen peittämästä notkelmasta.
6. Satoi vettä. Autojono seisoi aamuruuhkassa, tuulilasinpyyhkimet viuhtoivat kiihkeästi edestakaisin ja me istuimme mykkinä etupenkillä.
7. Ilma oli oranssia täynnä; se hautoi ukkosta.
8. Kova tuuli ruoski riippakoivun oksia yläkerran ikkunaan.
9. Tuomon sanat tuntuivat joka solussa, niiden jälkikaiku kajahteli korvakäytävässä. (Hmm, ja päähenkilöllä kyllä oli olevinaan kaksi toimivaa korvaa)
Ykkönen alkaa näin:
1. Sara tuijottaa kosteaan pimeyteen. Kaukana alapuolella päilyy tumma vesi.
Aavistus alkaa tällä hetkellä näin, mutta todennäköisesti muuttuu vielä:
2. Kevään valo on julma. Se paljastaa likaiset ikkunat ja pölyhiukkaset kirjahyllyssä, uudet uurteet kasvoissa sekä lisääntyvän harmaan ohimoilla.
Muita:
3. "Minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään lisää", nainen puntaroi ja pyöritteli kännykkää käsissään.
4. Sotilaat katsoivat kummissaan nauravaa naista. Naisen hampaaton suu nauroi verisenä aukkona ja hento vartalo hytkyi naurun voimasta.
5. Haju tuntui yhä selvempänä, se vaikutti leijailevan valkovuokkojen peittämästä notkelmasta.
6. Satoi vettä. Autojono seisoi aamuruuhkassa, tuulilasinpyyhkimet viuhtoivat kiihkeästi edestakaisin ja me istuimme mykkinä etupenkillä.
7. Ilma oli oranssia täynnä; se hautoi ukkosta.
8. Kova tuuli ruoski riippakoivun oksia yläkerran ikkunaan.
9. Tuomon sanat tuntuivat joka solussa, niiden jälkikaiku kajahteli korvakäytävässä. (Hmm, ja päähenkilöllä kyllä oli olevinaan kaksi toimivaa korvaa)
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Seikkailemassa
Kävin tänään viemässä runokokoelmani Otavaan ja siivosin siitä keskinkertaisuudet pois. Lyhyempi parempi. Kaksi jäi, mutta niillä on oma tehtävänsä kokoelman eheyttäjinä.
Yllätyksellisesti palautin kässärin omakätisesti paikan päällä. Ilmeisesti alitajuntani oli tehnyt päätöksen jalan viemisestä jo eilen, sillä eilisessä postauksessa kirjoitin viemisestä, vaikka tietoinen mieleni ajatteli postilaatikkoon viemistä. Kaikki alkoi jo aamulla, kun huolittelin itseäni tavanomaista enemmän, esim. pelkän ripsarin lisäksi tein rajaukset ja laitoin hieman poskipunaa. Pesin ja laitoin hiukseni, vaikka vielä niillä olisi menty yksi päivä. Kuvittelin kaiken johtuvan keväisestä tunteesta rinnassa.
Kymmenisen minuuttia ennen lounastunnin alkua alitajuntani ilmaisi ajatuksensä tietoiselle minälle ja lähimmän postilaatikon sijasta marssinkin ratikkapysäkille sydän pamppaillen. Ratikkamatka tuntui seikkailulta ja sisälläni poreili kuplia. Jännitti. Minua, ylikypsää kehäkettua jännitti enemmän kuin esikoista lähettäessä, tosin esikoisen vein vain postiin. Mietin mistä se johtui, kenties siitä että Saarikoski-kilpailu on ensimmäinen sitten kouluaikojen. Silloin kilpailut olivat jotenkin yhdentekeviä, kaikki kävi liian helposti ilman vaivannäköä. Sen kuin kirjoitteli mitä päähän juolahti ja innostunut äikänmaikka lähetteli kirjoituksiani kilpailuihin. Ja menestystä sateli ihan itsestään. Oi niitä aikoja...
En tyytynyt tiputtamaan kirjekuorta Uudenmaankatu 10 postiluukusta sisään, vaan avasin kustantamon jykevän oven ja kävin haistelemassa ilmaa myös sisäpuolella. Elämystrippiä metsästin. Ja sen myös sain, vastaani käveli ihka-oikea kirjailija. Ja jätettyäni aarteeni vastaanottovirkailijan käsiin, postin lähetti toi valtaisaa kässäripinoa sisään. Kaksi isoa muuttolaatikollista ja pienempi pahvilaatikko kasan päällä. Toki siinä saattoi olla muutakin postia joukossa. Sattuipa uskomattoman sopivasti. Tosin se kasa oli masentavan suuri, huh. Voin vain kuvitella millaiseen kässärivuoreen omani hautautuu.
Vierailin myös viereisessä Otavan kirjakaupassa palkitsemassa itseäni. Mukaan tarttuivat Pulkkisen Totta ja Haahtelan Traumbach. Kaupungin läpi palatessani hymyilin kaikille talviuniltaan heränneille mörökölleille. Pitivät varmaan ihan aiheesta kaistapäisenä. Olo oli ihanan kevyt ja hupakkomainen. Reissun kruunasi Stokkalta ostettu suklaaleivos. Höpsö minä ;-)
Yllätyksellisesti palautin kässärin omakätisesti paikan päällä. Ilmeisesti alitajuntani oli tehnyt päätöksen jalan viemisestä jo eilen, sillä eilisessä postauksessa kirjoitin viemisestä, vaikka tietoinen mieleni ajatteli postilaatikkoon viemistä. Kaikki alkoi jo aamulla, kun huolittelin itseäni tavanomaista enemmän, esim. pelkän ripsarin lisäksi tein rajaukset ja laitoin hieman poskipunaa. Pesin ja laitoin hiukseni, vaikka vielä niillä olisi menty yksi päivä. Kuvittelin kaiken johtuvan keväisestä tunteesta rinnassa.
Kymmenisen minuuttia ennen lounastunnin alkua alitajuntani ilmaisi ajatuksensä tietoiselle minälle ja lähimmän postilaatikon sijasta marssinkin ratikkapysäkille sydän pamppaillen. Ratikkamatka tuntui seikkailulta ja sisälläni poreili kuplia. Jännitti. Minua, ylikypsää kehäkettua jännitti enemmän kuin esikoista lähettäessä, tosin esikoisen vein vain postiin. Mietin mistä se johtui, kenties siitä että Saarikoski-kilpailu on ensimmäinen sitten kouluaikojen. Silloin kilpailut olivat jotenkin yhdentekeviä, kaikki kävi liian helposti ilman vaivannäköä. Sen kuin kirjoitteli mitä päähän juolahti ja innostunut äikänmaikka lähetteli kirjoituksiani kilpailuihin. Ja menestystä sateli ihan itsestään. Oi niitä aikoja...
En tyytynyt tiputtamaan kirjekuorta Uudenmaankatu 10 postiluukusta sisään, vaan avasin kustantamon jykevän oven ja kävin haistelemassa ilmaa myös sisäpuolella. Elämystrippiä metsästin. Ja sen myös sain, vastaani käveli ihka-oikea kirjailija. Ja jätettyäni aarteeni vastaanottovirkailijan käsiin, postin lähetti toi valtaisaa kässäripinoa sisään. Kaksi isoa muuttolaatikollista ja pienempi pahvilaatikko kasan päällä. Toki siinä saattoi olla muutakin postia joukossa. Sattuipa uskomattoman sopivasti. Tosin se kasa oli masentavan suuri, huh. Voin vain kuvitella millaiseen kässärivuoreen omani hautautuu.
Vierailin myös viereisessä Otavan kirjakaupassa palkitsemassa itseäni. Mukaan tarttuivat Pulkkisen Totta ja Haahtelan Traumbach. Kaupungin läpi palatessani hymyilin kaikille talviuniltaan heränneille mörökölleille. Pitivät varmaan ihan aiheesta kaistapäisenä. Olo oli ihanan kevyt ja hupakkomainen. Reissun kruunasi Stokkalta ostettu suklaaleivos. Höpsö minä ;-)
 |
| Tässä vaiheessa olin aivan täpinöissäni, Otavan julkisivu on karun komea. (Käteviä nämä kännykkäkamerat, aina mukana) |
 |
| Jykevä ovi oli yllättävän kevyt avata. Tuollaisesta ovesta voisi kuvitella avautuvan satumaailmaan ;-) |
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Pähkäilyä
Tuossa vieressä lojuu vino pino valkoisia paperiarkkeja täynnä runontapaisia. Olen nyt viikon verran pyöritellyt pinoa, järjestänyt runoja eri järjestykseen, vaihtanut sanoja ja sanontoja. Osa runoista on mielestäni hyviä, mutta joukossa on muutama keskinkertainenkin. Siis sellainen tasapaksu, minkä tyylisiä löytyy useista jo julkaistuista kokoelmista.
Nyt arvonkin mielessäni, kiikutanko nivaskan huomenna Otavaan vai en? Mitä mieltä olette, pitäisikö jokaisen runon olla kirjailijan mielestä mestariteos ja luomakunnan upein luomus? Vai mahtuisiko joukkoon muutama himmeämpikin säe? Pitäiskö keskinkertaisuudet karsia pois? Olisiko latteaa osallistua kilpailuun pelkästään osoittaakseen kirjallisen monipuolisuutensa? Vai pitäisikö haluta voittaa?
Mahtavatkohan kustannustoimittajat muistaa eri lähteistä tulleita käsikirjoituksia?
Nyt arvonkin mielessäni, kiikutanko nivaskan huomenna Otavaan vai en? Mitä mieltä olette, pitäisikö jokaisen runon olla kirjailijan mielestä mestariteos ja luomakunnan upein luomus? Vai mahtuisiko joukkoon muutama himmeämpikin säe? Pitäiskö keskinkertaisuudet karsia pois? Olisiko latteaa osallistua kilpailuun pelkästään osoittaakseen kirjallisen monipuolisuutensa? Vai pitäisikö haluta voittaa?
Mahtavatkohan kustannustoimittajat muistaa eri lähteistä tulleita käsikirjoituksia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)