Monet maratonin juosseet tutut ovat juosseet ensin puolimaratonin. Kuuleman mukaan jos jaksaa juosta puolikkaan jaksaa myös kokomaratonin. Loppu on nimittäin sisusta kiinni (ja rytmistä, hengityksestä, tankkauksesta...).
Niin. Päteeköhän sama nanoiluun? Harjoitusnanoni hyytyi hieman yli 34 tuhanteen sanaan maanantaina. Ei vain hotsittanut enää. Tiesin, että saisin kaivatun sanamäärän kasaan, mutta se ei olisi edesauttanut tarinaa. Teksti kaipasi eniten editointia ja joidenkin sivujuonteiden kypsyttelyä. Loppuviikon olenkin siis enimmäkseen editoinut tarinaa ja nyt siinä on enää vain 31 144 sanaa. Silti olen tyytyväinen, tarinan peruskehikko on nyt kasassa. Tästä lienee hyvä jatkaa.
Olen myös lukuahminut. Ihanat loppuviikon saikkupäivät vain löhösin ja luin. Kirjoitusoppaina luin Eeva Kilven Ihmisen ääni-teosta ja Juha-Pekka Koskisen Harkittua murhaa. Lisäksi imin itseeni Marko Hautalan Käärinliinat-kirjan. Häikäistyin. Miten joku voi kirjoittaa noin? Etenkin naisista. Päästä sisälle toisen ihmisen pään sisälle tuolla tarkkuudella. Esimerkiksi miten mieskirjailija voi tietää, miten nainen häpeää liian tummana kasvavia nänninympäryskarvojaan? Minulla on vielä paljon opittavaa...
Ensinnäkin minusta kaikki kirjoittaminen on hyödyllistä, koska ne turhatkin sivut oikeasti tuikitärkeää harjoitusta. Toisekseen häikäistyin aikoinaan itse Peter Hoegin Nainen ja apina -kirjaa lukiessani. Kuinka mies voi kirjoittaa naisesta uskottavammin kuin yksikään lukemani nainen? ihmettelee hän :)
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, tämä on siitä ihana harrastus että aina oppii uutta :-) Peter Hoeg on myös uskomattoman hyvä kirjailija. Joskus tulee vastaan niin häikäiseviä luennehdintoja, että aivan hengästyy.
PoistaHyvältä kuulostaa, Rina! Minunkin nanoni on hyytynyt tuonne kolmen kympin kieppeille, mutta aion silti kirjoittaa sen loppuun, kun lupasin itselleni. :)
VastaaPoistaTsemppiä sinulle! Ehkä minäkin ensi vuonna saan järkättyä muun elämäni siten, että voin osallistua oikeaan nanoon. Enkä petä edes itseäni, sillä en tullut luvanneeksi mitään (en ainakaan muista).
PoistaMutta Rina, totta kai sinä saisit kokonaisen nanon puristettua ulos jos haluaisit. Mitä nano edes on ellei pelkkä haaste itselleen? Ei laadukasta tekstiä ainakaan, minun näppikseltäni ainakaan. :D
VastaaPoistaP.S. Mikä "vain" päälle kolmekymmentä tonnia?
Sinulla on taito yllytyshulluna yllyttää muitakin :-) Melkein jo mietin, pitäisikö kuitenkin rutistaa loppuun asti. Ehkä ensi vuonna, oikeassa nanossa.
PoistaTosiaan, kolmekymmentä tonnia, se ei ole mikään "vain"! Tosin, mikähän siinä on, kun itseänikin hyydyttää samaisessa kohtaa....
VastaaPoistaHaa, onkohan tämä kolkyttonninen jokin käännepiste? Juu, ehkä tuli turhaan vähäteltyä, onhan tämänkin jo saavutus ja lähtökohta. Tsemppiä sinulle kuitenkin, että pääsisit maaliin asti!
PoistaPuolimaratonkin on jo tuhti suoritus :) Jatka, jos siltä tuntuu!
VastaaPoistaHei! Sinulle on haaste blogissani. Tervetuloa myös blogini jäseneksi.
VastaaPoistaLöydät blogiini Googlen kautta: Kohoavien kirjaimien kaupunki
Kiitos kutsusta ja haasteesta, se olikin mielenkiintoinen. P.S. Blogillasi on hurmaava nimi!
Poista