Nämä olivat ensimmäiseni. Yleensä inhoan käydä messujen tönivässä tungoksessa, mutta lukeva ja kirjoittava kansa on fiksumpaa. Vaikka väkeä oli paljon, messuilla oli ilmavaa, kukaan ei tallonut varpaille tai tökännyt kyynärpäätä kylkeen.
Ensimmäisenä osuimme sattumalta Siiri Enorannan haastatteluun. En ehtinyt kuulla kysymystä, mutta vastauksessaan Siiri kertoi kokevansa julkisuudessa esiintymisen vieraaksi ja oudoksi. Hän kyllä myönsi sen olevan välttämätöntä kirjojen myynnin edistämiseksi, mutta tunnustautui kirjailijankammiossaan viihtyväksi erakoksi. Voi miten upeasti tuo ujo ja herkkä nuori nainen esiintyi! Siirin seuraava kirja on dystopia, jonka päähenkilöinä ovat rakastavaiset pojat.
 |
| Siiri Enoranta kertoo kirjailijuudesta. |
Seuraavaksi suuntasin kohti BoD:n pistettä, ihan kartasta piti katsoa sen sijainti. No niin, luonnollisesti se sijaitsi ihan perimmäisessä nurkassa. Ständi oli typötyhjä, joten rohkenin nappaaman tuon kuvan ja paljastamaan BoD:ilaiselle minkä kirjan olin kirjoittanut. Pukinkonttiin haalin Meidän Milla-kirjan. Lähtiessäni osastolle oli saapunut lisää väkeä, ihan viisi :-)
 |
| Jossain tuolla se on, muiden samanmoisten joukossa. |
Kiertelimme tyttären kanssa lisää ja hän jumittui Otavan lastenkirjaosastolle. Samaan aikaan Otavan lavalla esiintyi Riikka Pulkkinen. Hän oli juuri lukemassa koskettavaa katkelmaa Vieraasta. Taas osuin kohdalle haastattelun ollessa loppusuoralla. Pulkkinen osasi ottaa yleisönsä, huumaannuin ja jonotin kiltisti nimmarin. Vaikka en yleensä tee niin. Kirjailijat on keski-ikäisen rokkareita!
 |
| Riikka Pulkkinen siteeraa kirjaansa. |
Yleisön seasta tuli bongattua vielä seuraavat kirjailijat: Johanna Sinisalo jutteli henkeviä kahvitilassa, Virpi Hämeen-Anttila kiiruhti jonnekin ja sitten kuvittelin nähneeni Marko Kilven.
 |
| Tuomas Kyrö on livenä pitkä mies. |
Tuomas Kyrö seisoi vieressämme kun osuimme Liken dekkarikilpailun palkintojenjakoon. Onnittelut kisan voittajalle Milla Ollikaiselle!
 |
| Suttuisessa kännykkäkuvassa ainakin Milla Ollikainen ja Liken Pentti Haanpää |
Messut olivat yllättävän ihana kokemus, oli kiehtovaa kierrellä messuilla oikeiden kirjailijoiden keskellä tällaisena wannabeena. Etenkin Siiri Enorannan esitys pisti miettimään, tuohon hullunmyllyynkö minäkin hinkuan? Juu en. Fiilis oli messujen jälkeen kuitenkin inspiroitunut.
Ainoa pettymyksentapainen tunne liittyy siihen, että olin paikalla väärään aikaan. Vasta jälkikäteen huomasin, että myös Vera Vala vieraili messuilla. Vaikka yritin etukäteen tiirailla osallistuisiko hän. Voi höh, kunpa olisin tiennyt etukäteen :-( Olisin suunnitellut reissuni ajankohdan toisin, olisi ollut mukavaa nähdä hänet livenä. Ensi vuonna sitten uudestaan!
Tyhjin käsin ei tarvinnut messuilta palata, uutuuksien lisäksi tein myös divarilöytöjä :-) Christien teos onkin tuplakirja, toinen puoli on Roal Dahlin Joku kaltaisesi.
Voi ei, olemme tosiaan olleet ihan samoihin aikoihin liikkeellä! Minäkin osuin Riikka Pulkkisen kohdalle, kun haastattelu oli loppusuoralla. En kyllä ole hänen kirjojensa suurin fani, mutta kyllä minä aina kirjailijoita mielenkiinnolla kuuntelen. Siinä vaiheessa, kun löysin BoD:in kojun, siellä oli kirjat paljon enemmän sikin sokin kuin tuossa sinun kuvassasi, joten ainakin niitä on käyty katsomassa. :)
VastaaPoistaAivan mahtavaa, olemme olleet kaksi kertaa ihan samassa sessiossa. Ensi kerralla pitää kyllä virittää joku systeemi, millä toisen tunnistaa :-)
PoistaMinäkään en ole Pulkkisen suuri fani, tuo päähänpisto johtui puhtaasti lukunäytteesta ja messujen hyvästä fiiliksestä. Nimmarin jonotus oli sitten jo överiä ;-)
Kiva kuulla, että joku on käynyt sotkemassa bodilaisten kirjoja!
Ihana, raikas raportti! Kiitos, että sain olla mukana :-)!
VastaaPoistaEipä kestä ;-)
Poista
VastaaPoistaKävin myös messuilla tänään ja osuin sattumalta bodin ständille. Oli kyllä niin hiljaista siellä!
No voi jösses, siis silloinkin. Toisaalta ei mikään ihme, ständi oli todella syrjässä.
PoistaVoi kääk! Minäkin kuuntelin dekkarikisan palkinnonjakoa!
VastaaPoistaEnoranta pisti kyllä ajattelemaan. Olen itse niin epäsosiaalinen, että ajatus pakollisesta hullunmyllystä ahdistaa ihan oikeasti. Ehkä tuo onakustanne ei ole pöllömpi vaihtoehto, siinä saa ainakin itse määritellä julkisuutensa...
Samoin täällä ja eipä tuo Siirikään näyttänyt siitä nauttivan. Voisko tehdä niin, että palkkaisi jonkun näyttelijän hoitamaan esiintymiset?
PoistaKääk tosiaan! Siellä ollaan sitten tapitettu varmaan ihan vierekkäin :-)
No mutta ei ainakaan Siiri Enoranta näin ulkopuolisen silmin näytä olevan hirveässä hullunmyllyssä; kirjamessut kerran vuodessa eivät varmaan ole ylitsepääsemätön koettelemus. Nuortenkirjailijat selviävät varmaan vähemmällä julkisuudella, tahtoivat tai eivät. Tosin Siiri Enorannalla on varmaan vaikuttanut se, että hänen kolme ensimmäistä kirjaansa ovat tulleet pieneltä kustantamolta.
VastaaPoistaJuu, ja tässä vaiheessa on vielä oikeasti aika epärelevanttia pohtia ramppikuumeita, ensin pitäisi ylittää se julkaisukynnys :-)
PoistaEnsi vuonna minäkin änkeän messiin. Hyvä idea laittaa näin paljon kuvia!
VastaaPoistaKiva juttu! Ensi vuonna pitää ottaa vain parempi kamera mukaan.
PoistaKiitos kivasta jutusta kuvineen! Aivan kuin itsekin olisin saanut olla mukana:) Monenlaisia ajatuksia herättää tuo kustannussopimuksen tuoma julkisuus. Riippuu ihan siitä mitä kautta sopimuksen saa, isoissa on esillä enemmän jo pelkästään sen takia, että isot kustantamot ovat myös toimittajien suosiossa. Haluanko sitten julkisuutta ja minkä verran? Totta kai omaa teostaan haluaa esitellä kuulijakunnalle joka on aidosti kiinnostunut kirjallisuudesta ja mieluimmin vielä ihan siitä ikiomasta. Kaikki muu julkisuus (visailuohjelmat, tosiTV yms.) ei kyllä ole minun juttuni ja sellaiseen en varmasti lupautuisi mukaan.
VastaaPoistaKirjamessut kyllä tuntuvat paikalta jossa kannattaa olla mukana vaikka vain nuuhkimassa ilmapiiriä ja ainahan on upeaa bongata niin ammattikirjailijoita kuin kirjoittajaharrastajiakin, kaikista saa uutta voimaa omaan tekemiseen ja toivottavasti myös sitä uskoa omaan tekemiseen:)
Hienoa, jos sain tarjoilla virtuaalimatkan messuille :-) Tuo julkisuuskysymys on kinkkinen, toisaalta sitä on pakko tehdä jonkinverran, jotta saa kirjaansa myytyä. Toiset uiskentelvat sen valokeilassa kuin kalat vedessä, toisille se näyttäisi olevan yhtä hankalaa kuin itselleni kuvittelen sen olevan.
PoistaNämä olivat ensimmäiset kirjamessuni ja voin kyllä suositella lämpimästi. Oli todella voimauttava kokemus jota voi vielä jälkihehkutella pitkään!
Tämä oli tosiaan todella mukava merkintä, hienoa että sain minäkin näin oman osani messuista! : )
VastaaPoistaMukavaa, että raporttini oli mieleisesi. Ensi vuonna tosin pitäisi hieman paremmin suunnitella, mitkä sessiot haluaa nähdä. Missasin kokonaan Oksasen! Tänä vuonna ajelehdin, mutta tapahtumia oli niin runsaasti, että sain silti rautaisannoksen kirja- ja kirjailijaelämyksiä.
PoistaHyvä raportti :)
VastaaPoistaSatuitko näkemään liskomiestä? me satuttiin paikalle juuri kun hän tunki saksia nenään. Oli sellainen tilanne että ei halua katsoa, mutta ei voi olla katsomatta :/
Jäikshui, meiltä jäi liskomies näkemättä. Sakset nenään, toivottavasti joku hoki taustalle, ettei pidä itse mennä yrittämään kotona 8-)
PoistaPakko sekaantua täältä takavasemmalta! En nimittäin voisi kestää jos jokin mitä olen sanonut saisi mahdolliset uudet kirjailijat luopumaan julkaisuhaaveistaan liian mediapyörityksen pelossa.
VastaaPoistaOlen siis sitä mieltä mitä messuilla sanoinkin olevani; on jotenkin lähtökohtaisesti omituista ja pöljää, että kirjailijan pitäisi olla esillä jotta hänen kirjansakin voisivat olla. Kuitenkaan - alkusäikähdyksen jälkeen - en ole kokenut julkisuutta mitenkään ikävänä asiana. Varsinkin nuortenkirjailijat Suomessa saavat mielestäni olla rauhassa, keltainen lehdistö ei ole heistä kiinnostunut, eikä yksityiselämää yritetä urkkia. Tietääkseni mikään kustantamo ei velvoita kirjailijoitaan tekemään mitään muuta kuin kirjoittamaan niitä kirjoja, oman osallistumisensa saa määritellä itse. (Nyt isommalle kustantamolle siirryttyäni en ole huomannut median kiinnostuksen suhteen mitään eroa verrattuna siihen aikaan kun olin vielä pienkustantamon tallissa.) Kaikista haastattelupyynnöistä ja vierailuista voi aina kieltäytyä jos kokee julkisuuden ylivoimaiseksi.
Käytännössä en usko, että Suomessa muut kuin ne kaikista kuuluisimmat Oksaset saavat kokea myös julkisuuden ikävän kääntöpuolen, ja tuskin sitäkään kovin rankasti. Kadulla tunnistetaan vain ne jotka aktiivisesti pyrkivät olemaan esillä ja esimerkiksi televisiossa, ja suomalaiset ovat niin häveliäitä, etteivät käsittääkseni niitä julkkiskirjailijoitakaan mitenkään häiritsevästi stalkkaile :P
Kirjamessut on aika väsyttävä hullunmyllyrupeama, mutta tosiaan vain kerran vuodessa tapahtuva sellainen, ja minun mielestäni ainakin ihan mukava tapahtuma :) Vaikka esilläolo hiukan oudolta tuntuukin, on sillä myös mukavat puolensa, kuten lukijoiden tapaaminen, ja tietenkin se mahdollisuus, että yhä useammat ihmiset löytäisivät kirjani.
Rohkeasti siis vaan mukaan meininkiin! ^__^
Kiva kun poikkesit kommentoimaan Siiri!
VastaaPoistaÄlä säikähdä, sanomisesi eivät olleet yksin oman paniikinomaisen purkaukseni taustalla. Kun (vielä) olen wannabe-asteella, suurin pohdinnan aihe on liittynyt pitkään julkisuuskynnyksen ylittämiseen, ei niinkään siihen mitä se kirjailijuus oikeasti on. Messujen hullunmyllyssä sitä havahtui siihen tosiasiaan konkreettisesti, että sille kirjalle pitää hankkia lukijoita ja esiintyä joukoille. Hurjaa touhua :-)
Huojentavaa kuulla, että esiintyminen ja julkisuuden määrän hallinta säilyy kirjailijan itsensä päätettävissä. Ja mukavaa, ettet ole kokenut sitä mitenkään vastenmielisenä. Kaikkeen varmasti tottuu ajan myötä.
Kirjamessut olivat mahtava kokemus kaikkinensa ja esiintymisesi raikas ja avoin. Esityksestäsi inspiroituneena jäin miettimään, osaisinko vastata yhtä aidosti ja fiksusti kysymyksiin jos jonain päivänä olisin oikea kirjailija. Ja tuota kysymystä seurasi paniikinpoikanen, mitä olen oikein haluamassa?
Mutta kiitos kannustuksesta, kyllä se rohkeus varmasti kasvaa. Ja kirjoittamatta ei osaa olla :-)