Loma loppuu ja huomenna koittaa paluu arkeen. Hieman hirvittää ja itsesäälittää. Kesällä olen heittäytynyt luonnolliseen rytmiin ja mennyt nukkumaan aamuyön puolella. Rytmiin palautumiseen menee aina oma aikansa. Työpaikalla puhaltavat myös uudet tuulet, siitä hirvitys. Toisaalta se voi tuoda myös mukavaa vaihtelua, saa sitten nähdä.
Hirvittää myös käsieni jaksaminen, työ kun vaatii myös tietokoneella käkkimistä. Olen kirjoitellut varovaisesti, vain noin sivun per päivä. Olen myös kuivaharjoitellut lukemalla jo kirjoitettua ja mielessäni miettinyt miten tekstiä muokkaisin. Minulla on maneeri (tai siis varmaan montakin), jo Ajan lopussa käytin paljon epäsuoraa dialogia. Sain tästä palautetta niin koelukijoilta,Vinttikamarista ja Kaunosielulta. Sama tauti vaivaa näemmä myös Aavistuksessa, vaikka olen tietoisesti pyrkinyt välttämään niitä.
Luen parhaillaan Asko Martinheimon teosta Parempi lause, kirja sisältää valtavasti erilaisia harjoitteita kielen parantamiseksi. Myös dialogiharjoitteita. Käsiä säästääkseni teen niitä pääni sisällä. En tiedä, tekeekö kirja minusta parempaa kirjoittajaa, mutta ainakin se tekee minut tietoisemmaksi kielellisistä tyylikeinoista.
Toivottavasti kätesi paranevat - tietysti muutenkin, mutta varmasti varsin tuskallista tuo että ei voi kirjoittaa ihan tosissaan, vaikka kuinka polttelisi.
VastaaPoistaKiitos toivotuksesta, veemäisintä on kun vasta pääsee vauhtiin, niin pitää jo lopetella.
PoistaToivottavasti paluu arkeen onnistuu pehmeästi. Minäkin olen koko kesän mennyt nukkumaan aamuyön puolella. Kirjoitusharrastus ei ainakaan auta asiaa. :) Hyvä juttu, jos voit mielessäsi suunnitella tekstiä. Minusta se on kamalan vaikeaa, mutta varmasti siinäkin voi harjaantua.
VastaaPoistaYö on kirjoitus- ja lukukyöpeleiden aikaa ;-) Olen aina ollut taivaanrannanmaalari ja ideoin asiota pääni sisällä, se on helpottanut tekstinkin suunnittelua. Usein on oikein työn takana saada jotain konkreettista aikaiseksi eikä pelkästään ideoida.
PoistaSaan pilkkuja yhdistelmästä "työelämä" ja "uudet tuulet". Auts. Minun työpaikallani uudet tuulet eivät ole koskaan tarkoittaneet mitään hyvää. Mutta parempi uskoa, että joskus on vielä niin.
VastaaPoistaToivotaan parasta käsillesi. Olen välillä haaveillut, että olisi jokin sanelin, joka kirjoittaisi tekstin saneltuna paperille. Mutta ei se kuitenkaan olisi sama asia, sillä kirjoittamisessa toteutuu käsien ja aivojen yhteispeli. Sellaista ei saavuta muuten kuin konkreettista käsityötä tekemällä ;)
Juu, kyllä ne tuulet enemmän myrskytuulta täälläkin muistuttavat. Mutta yritän suggeroida itseni kissaksi ja kuvittelen putoavani loppujen lopuksi jaloilleni.
PoistaHih, tuollainen kirjoittava sanelin voisi olla kyllä hauska, englanniksi näitä kai saa jo ihan toimiviakin. Mutta kaikki ne eikut ja uudelleenkirjoitukset eivät taida vielä toimia. Ehkä jonain päivänä osataan tulkita aivoaaltoja, silloin ei tarvitsisi näpyttää sormet hakkeluksena.