Sateenvarjo ja kumisaappaat

Kaikkihan sen tietävät, että varmin keino pitää sadepilvet loitolla on varautua sateenvarjolla ja kumppareilla. Ja varmin keino houkutella sadetta, on pukeutua helleasuun.Tai näin meistä ainakin tuntuu. On mukavaa ajatella, että on olemassa kohtalo ja että sen toteutumista voisi jotenkin ohjailla. Tai että meitä vainoaa epäonni.
Minäkin uskon näin. Minulle aina sattuu ja tapahtuu, välillä elämäni on värikkäämpää kuin elokuvissa. Yliopistoaikoina eräs ystäväni väitti minun keksivän osan jutuista, eihän kellään voi olla tuollainen mäihä. Tarinankertojana olisin kyllä hyvä vedättämään. Mutta taidan oikeasti olla niitä ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu ja yleensä sitten siellä epäonnen puolella. Nyt vanhempana tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, jotka edesauttavat asioiden ohjautumista tiettyyn suuntaan. Olen kärsimätön ja pistän välillä tuulemaan. Olen sinisilmäinen, hölösuinen, rehellinen ja kiltti. Ja tyhmä. Tyhmä sellaisella naiivilla tavalla, millä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Viisaus puuttuu.

Todistan tämän kertomalla tämänpäiväisistä tosielämän tapahtumista. Eilisessä postauksessa kerroin julkaisseeni omakustanteen. Päätös kotimaisesta omakustanteesta syntyi nopeasti, olinhan jo työstänyt ajatusta käännösversiosta. Kansikuvat olivat siis jo valmiina, taitto syntyi viikon kovalla rutistuksella. Tänään illalla tarkoitukseni oli kirjoittaa meilit pienkustantajille ja niille isommille, jotka olivat vastanneet tiedusteluihini. Jotten tuhraisi heidän aikaansa.
Tänään soi puhelin. Se oli toinen pienkustantajista, tai keskisuuri oikeastaan. Oli ajatellut mahdollisesti kustantavani kirjan ensi vuonna. Mutta mitä minä teen? Ensinnäkin podin huonoa omaatuntoa, etten ilmoittanut aikeistani etukäteen. Pahoitellen kerroin juuri ottaneeni askeleen omakustanteen suuntaan ja ryhdyin selittelemään: "Päätin yrittää omakustannetta, koska eihän tätä kirjaa kannata enää ensi vuonna julkaista, kun blaa blaa blaa ."
Vasta puhelun edetessä ymmärsin hölmäyteni ja yritin selittää, että 350 euron sakolla pääsisin irti BoD:n kanssa tekemästä diilistä ja maksaisin sen mielelläni saadakseni kirjani oikealle kustantajalle. Mutta tuo aloitukseni oli niin vahva, että kustantajaankin heräsi epäilys. Kyseessä oli aivan ihana ihminen ja avauduimme puoleen jos toiseenkin. Sain kaupan päälle kullanarvoisia vinkkejä.
Tekisi mieleni ommella suuni suppuun ja leikata kieleni irti! Ja juntata pääni syvälle hiekan alle piiloon.

Toinen isku oli, että kirja löytyy nyt yhdestä kotimaisesta verkkokirjakaupasta hintaan 39.90. Olin määritellyt ovh:ksi 19.95. Siis haloo? Kuka hullu maksaa moista summaa pehmeäkantisesta viihdejännäristä? Yli 50% katteet!?! Joku vedättää minua tai sitten en tajua tämän homman kustannusrakenteista mitään. Ta sitten kyseinen liike ei halua välittää omakustanteita. Suurkuu.fi:ssa tein vertailua bod.fi hintoihin ja ne olivat oikeilla hehtaareilla.

Olen tyhmä, byääh! Ja syytän siitä itseäni. Kaipa tämä jonkin karman lain mukaan on minulle tarkoitettu. Eihän tällaista tuuria voi muutoin olla. Miksen ikinä opi? Tämä saattoi olla ainoa tilaisuuteni ikinä ja minä pilasin sen. Nyt möllötän sohvalla ja ahmin lohtusuklaata levytolkulla.  Ja itken ihan hieman. Olen oman elämäni Aku Ankka.