Anteeksi antaminen on tärkeää, jotta pääsee eteenpäin. Joten annoin itselleni oman hölmöyteni anteeksi (liittyen edelliseen postaukseeni). Tosin sitä ennen piiskasin itseni ylipitkälle lenkille ja pakotin siivoamaan. Ikäänkuin jonkinlaisia katumusharjoitteita. Tulipa ainakin siistiä :-)
Nyt viikonlopun aikani kirjani on popsahdellut myös muihin nettikirjakauppoihin. Ja luojan kiitos, nämä kirjakaupat haluavat oikeasti myydäkin jotain, sillä hinta on kohtalainen 18-22 euroa kaupasta riippuen. Vain tuo ensimmäisenä kirjani listoille ottanut rohkenee pyytää siitä pöyristyttävät 39.90.
Ahmu ja Vera ovat pohdiskelleet postauksissaan, mistä kumpuaa halu julkaista. Tämä on viime aikoina mietityttänyt paljon myös minua. Maallista mammonaa en tätä kautta haaveile saavani, käytetyillä työtunneilla hyötysuhde on parempi monessa muussa toimessa. Jaan Ahmun ja Veran motiivin jakaa kirjoillani viihdettä ja rentoutusta, pakoa arjesta. Ja itsekkäänä motiivina minulla on halu saada palautetta kirjastani muiltakin kuin koelukijoilta.
Aavistuksen kanssa minulla on kunnianhimoisempi tavoite. Haluan jättää jälkeni maailmaan. Herättää edes yhden lukijan elämään hetkessä, edes ajoittain. Ympärilläni on aivan liikaa ihmisiä jotka suorittavat elämäänsä sen sijaan että eläisivät sitä. Ja muutama ihminen pelkää niin kovasti että jotain voisia sattua, että he koteloivat elämänsä suojakapseliin ja järjestävät niin, ettei mitään satu. Eikä edes tapahdu. No, ihan ensimmäiseksi kyllä pitää saada kirja valmiiksi ja löytää sille kustantaja.
Ah, hyvä että alat nousta tuosta. :)
VastaaPoistaAloitan kirjasi lukemisen huomenna!
Yleensä olen nopea leppymään, mutta tällä kertaa sain tehdä todella töitä. Maailma ei parane märehtimällä ja haluan saada kirjoitusvireeni takaisin.
PoistaVaikka nahakani on paksua kirjoituspalautteiden osalta, sait silti pienet perhoset lepattelemaan vatsani pohjalle. Kai tämän jossain pitää tuntua!?!
Kyllä pitää!
PoistaOlen lukenut nyt sataa sivua, mutta pidän sinua vielä jännityksessä. Vaikka sekin kertoo jo jotain, että olen istunut koko aamun lukemassa.
Huih, ja näin ne vatsassa lepattavat pikkuperhoset muuttuivat lepakoiksi ;-)
PoistaMinä olen lukenut vasta muutaman sivun kirjastasi, mutta pistän sitten postia, kun koko juttu on luettu! :)
VastaaPoistaKiva juttu, otan jokaisen palautteen murusen kiitollisuudella vastaan.
PoistaPalaute on kyllä yksi tärkeä osa koko prosessia. Se, että joku muukin lukee kirjan, tekee asian jotenkin paljon enemmän todelliseksi. Se, että tarina elää jonkun muun mielessä ja herättää tunteita ja ajatuksia... Minulle ajatuksia herättämistä tärkeämpää on melkeinpäkin se, että voin vain mahdollistaa jollekin toiselle hetkisen pakoa arjesta, seikkailun ja mukavan nojatuolimatkan :)
VastaaPoistaMinuakin saa käyttää koelukijana jos tahdot. Been ja Suden kanssa ollaan jo vaihdeltukin kässäreitä ahkerasti ;)
Juuri näin! Parasta kirjoissa on, että ne parhaimmillaan irrottavat hetkeksi arkikuvioista ja luovat ympärille ihan uuden maailman.
PoistaJa kiitos tarjouksesta Ahmu, mielelläni kuulisin palautetta sinulta.
Rina, sinulle olisi jotain blogissani...
VastaaPoistaToivottavasti riittää anteeksiantoa sinulta siihen, että vasta nyt laitan saamani tunnustuksen eteenpäin. Anteeksi, mutta elämä on joskus tällaista...
VastaaPoistaHih, kyllä kirjoittaja toista samanmoista ymmärtää...
PoistaViisaita mietteitä sinulla! Minut pistää kirjoittamaan tarinan kertomisen tarve, sellainen "eksistentiaalinen työnnätys": jokin sisälläni kasvanut pyrkii ulos! Ja sisäinen paine kasvaa sietämättömäksi, jos ei anna sille periksi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Elma Ilona! Olen joutunut viime aikoina pohtimaan syvällisemmin, miksi kirjoitan. Ja miksi haluan julkaista. Tuo eksistentiaalinen työnnätys on kyllä aivan mahtavaa, kun sen osakseen saa.
Poista