Voihan vietävä

Olen potenut flunssaa, eikä Aavistus ole edennyt askeltakaan. Kun päässä huimaa, sydän hakkaa epätahtiin ja nenä on turvoksissa, eivät sanat halua tulla luokseni. Ei mikään pikkuflunssa tällä kertaa siis.
Onneksi minulla on käännösprojektini, tosin aiemmin olin kuvitellut kääntäneeni jo kolmasosan ykkösestä. Lukujen määrän suhteen tämä kyllä pitää paikkansa, mutta en ollut huomioinut että luvut voivat olla pidempiä loppupäässä. Oikeasti kasassa onkin vasta neljännes.
Mutta tämä juna on nyt lähtenyt asemalta, eikä se hevin pysähdy. Palautteen saamisen palo on suuri ja jatkan puurtamista. Ehkä jonain päivänä Rina Reeves julkaisee teoksensa ;-)  Kiitos kaikille vinkeistä, tutkin parhaillaan eri vaihtoehtoja e-kirjan julkaisuun.
Tämä käännöstäminen tekee hyvää myös ykkösen suomenkieliselle versiolle ja itselleni kirjoittajana. Olen riisunut tekstin kannalta turhia adjektiiveja reilulla kädellä, se tekee tekstistä napakampaa. Tekstiä pystyy katsomaan nyt myös aidosti  lausetasolla ja huh, mitä lausehirviöitä olen saanut aikaan. Kaameita kapsahduksia, emämöhkösiä:

• Hammasta purren hän istahti takaisin istumaan 

• Rauniot sijaitsivat aivan rannikon tuntumassa (siis oikeasti tarkoitin rannan tuntumassa)

•  "..." X hymähti naurahtaen (jossain vaiheessa minulla oli tarve keksiä henkilön sitaatteihin muutakin kuin X sanoi. Tässä sitten meni oikein kunnolla överiksi)

• Henkilön sukunimi väärin, käytin toisen hahmon sukunimeä

• jamyös (miksei wordin automaattichekkeri ollut huomannut tätä?)

Onneksi näitä ei ole kauhean monta! Saattaisi nimittäin oma huumori huveta olemattomiin. Vielä naurattaa, välillä.