Ihanaa, pääsiäisloma alkaa! Olen hyvällä tuulella, tänään kotonamme vieraili harvoin nähtyjä tuttuja. On mahtavaa huomata, ettei side katkea, vaikkei toisia näekään kovin usein. Se side venyy paukkumatta ja kohdatessa tuntuu, kuin mitään etäisyyttä ei olisikaan.
Pieni takaisku pääsiäisvierailun suhteen tosin oli, etten onnistunut löytämään pääsiäiskoristeitamme mistään. Ne ovat varastossa, omassa laatikossaan, mutta tuo laatikko pentele on kadonnut. No niin, mutta lopun pääsiäisen vietämme kotona loikoillen, ulkoillen, lapsen kanssa touhuillen sekä tietysti lukien ja kirjoittaen.
Aavistuksen runko on pääpiirteittäin kirjoitettu, nyt pääsen täydentämään seikkailevia sivupolkuja ja syventämään hahmoja. Ykkösen kanssa nautin eniten juuri tästä vaiheesta. Toivottavasti kädet vain kestävät tämän näpytysurakan.
Iloista Pääsiäistä itse kullekin!
Romaaniahan en ole koskaan yrittänytkään kirjoittaa, mutta itsellänikin usein paras hetki kirjoitellessa noita lyhyempiä tekstejä on se, kun saa jonkinlaisen ekan version valmiiksi. Kokonaisuus on jo kasassa, mutta toisaalta on mahdollisuus parannella sitä vielä niin paljon haluaa.
VastaaPoistaKorkein kynnys on ylitetty.
Totta, kun tarkemmin ajattelee niin sama kaava se pätee niin pitkiin kuin lyhyempiinkin tekstin pätkiin. En vain ole tullut ajatelleeksi tätä aiemmin. Ainoa ero on ajassa, tai oikeammin kellotaajuudessa. Kun minulta syntyy runo päivässä tai parissa, ykkösessä saavutin tämän täydennysvaiheen vasta vuoden kirjoittamisen jälkeen. Aavistus on muhinut päässä pidempään, sen osalta saavutin tämän täydennysvaiheen noin puolen vuoden kirjoittamisen jälkeen.
VastaaPoista