Aurinkoista juhannusta

Tänään yö on lyhimmillään. Jännää, että ajattelen sen näin päin. Voisihan yhtä hyvin sanoa, että päivä on pisimmillään. En kai vain kaipaa pimeitä öitä? Ei, tuskin sentään :-) Tänään pitää varoa, ettei kirjoittelu karkaa käsistä jotta huomenna jaksaisi juhlia. Lähdemme huomenna ystävien mökille, jospa tällä reissulla rohkenisin heittää talviturkin järveen.


Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson


Aurinkoista Juhannusta kaikille!

Kirjoitushimoa

Sivu päivässä- lääke on tepsinyt, kirjoitusblokkini on raivattu tieltä toistaiseksi. Vielä keskiviikkona sain vain sivun aikaiseksi, mutta torstaina kirjoitusvauhti oli entisensä. Perjantaina jätin kesäjuhlien jatkot muiden juhlittaviksi, sillä saunan lauteilla ajatukseni olivat Aavistuksessa. Taisin olla kehnoa seuraa. Siitä huolimatta minua houkuteltiin jatkoille, mutta lähdin illallisen jälkeen suoraan kotiin. Kirjoitusnälkäni oli valtava, sanat olivat saatava ulos. Lämmin kesäyö houkutteli terassille kirjoittamaan ja nyt nilkat syyhyävät hyttysten pistoista.
Tänään uhrasin myös vaivalla kasvattamat kesäkynteni kirjoittamiselle. En vain osaa kirjoittaa pitkillä kynsillä ja eilen tekstin taas soljuessa kynnet häiritsivät. Tänään oli turkooksiksi lakattujen ihanan pitkien kesäkynsien aika hävitä.

Kun kirjoitus ei luista

Tuntuu uskomattomalta, että kesäloma häämöttää parin viikon päässä. Viime aikoina olen ollut nääntyä työtaakan alle. Työasiat ovat syöneet myös ilta-aikaani. enkä tällä viikolla ole jaksanut edes kirjoittaa kunnolla. Muutaman ideanhippusen olen saanut talteen, mutta kunnon tekstiä ei ole syntynyt.

Tänään en aio edes yrittää, vaan käperryn viltin alle ja luen. Viluttaa, vaikka ulkona on suhteellisen lämmin. Kenties kesäflunssa iskemässä? Saisi kyllä tulla nyt, eikä sitten loman alkaessa.
Olen huomannut että välttelen muutoinkin Aavistusta, kolmonen on saanu enemmän kirjoitusaikaa. Aion ottaa huomisesta alkaen Rooiboksen lääkkeen käyttöön ja kirjoittaa koko ensi viikon Aavistusta vaikka vain yhden sivun päivässä. Muutoin saattaisin luulla, että minuun on iskenyt writer's block.
Stephen King on antanut samantapaisen neuvon. Kun writer's block iskee, pitää kuvitella tekevänsä fyysistä työtä. Niinkuin muurari latoo tiiliään, kirjailija takoo näppikseltä sanoja. Huomenna yritän.

Kolmatta pukkaa

Kolmonen on vallannut minun kirjoitusaikani. Aavistus on jäänyt viime aikoina taustalle ja lähinnä muokkailen sitä silloin tällöin. Rönsyilen, aivan kuin puutarhassani rehottavat rikkakasvit. Tosin viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni ja ahersin kymmentuntisen päivän siistien puutarhaani. Jotenkin tämä alkukesä pääsi yllättämään, räjäyttämään vihreytensä joka puolelle. Vai olenko minä muuttunut hitaammaksi? Jotenkin tämä ihana alkukesän valkoisten kukkien aika oli ohitse yhdessä humauksessa, lauantain rankkasade raiskasi hentoiset kukinnot pois melkein samantien kun olin ne havainnut. Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä kirjoittaminen on ryöstänyt aikaa puutarhaharrastukseltani.

Sain tänään yhden hylyn ja perjantaina toisen, isoilta molemmat. Taitavat siellä kustantamoissa siivoilla pöytiään kesälomia varten. Ihan hyvä, asioille on mukava saada jonkinlainen päätös. Olen myös lähestynyt lehdistöä Ajan lopun tiimoilta ja tänään erään lehden päätoimittaja vastasi takaisin toivottamalla onnea esikoisestani. Olin onnesta soikeana, kirjaani kohdeltiin oikeana teoksena. Ja sellainenhan se eittämättä onkin :-)

Valoisat kesäyöt

Kesäinen viikonloppu takana, voi miten ihania nämä valoisat kesäyöt ovat. Ja salakavalia ajankulun suhteen ;-) Työstän parhaillaan Aavistuksen dialogeja ja urakkaa riittää.
Alkuvuodesta syttynyt idea uudesta jännäristä sai lauantaiyönä yliotteen ja kirjoitin pitkälle aamuyön puolelle. Tämä on ihana vaihe, kun uusi tarina alkaa muotoutua ja syntyä. Mutta voikohan sitä kirjoittaa kahta tarinaa yhtäaikaa, varsinkin kun kuuluvat ihan eri genreihin? Mihin minulla on tällainen kiire ja vimma?

Ajan Loppua on tilattu yllättävän mukavasti, vaikka varsinaista markkinointia en ole vielä tehnytkään. Kiitos taitanee kuulua Vinttikamarissa-blogin Ahmulle.
Omakustannuksen tekemisen haastavin vaihe on alkanut, nimittäin markkinointi. Tein kirjalle omat nettisivut ja BoD:kin hoitaa osuutensa uutuusjulkaisullaan. Harmi vain, että kirjani on huonommalla eli vasemmalla sivulla. Tunnetusti tuo sivu tupataan jättämään vähemmälle huomiolle.
Tämä markkinointi ja tyrkyttäminen ei ole minua, ei sitten ollenkaan. Hieman auttaa, että voin työskennellä kirjailijanimeni naamion takaa, ehkä Rina Rovio hoitaa homman paremmin. Luottaa itseensä. Kirjaansa. Elämään, ja siihen että asiat luonnistuvat. Ainakin hän on saanut spämmättyä muutamaa kirjakauppaa ja median edustajia, kirjastoja unohtamatta. Voi, kuinka tyytyväinen olisin, jos teokseni löytäisi tiensä edes muutamaan kirjastoon.