Varovaista tekohengitystä ja runonautintoja

Tämä blogi on melkein pystyyn kuollut, aloitan varovaisen tekohengityksen. Aloitin bloginpidon aikoinaan kirjoitusblokkia karkottaakseni ja voisi ajatella että blokit ovat pysyneet kaukana, kun blogiin ei ole virrannut sanaakaan. Niin, alkusyksyyn tämä olisi vielä pätenytkin, mutta sitten tuli kaamos. Ja blokki.

Alan pikkuhiljaa päästä yli Aavisus-morkkiksestani ja hyväksyä tosiasiana, että realistiseksi proosaksi aiottu tekele työntyy maailmaan chick littinä. Kevyempänä kuin oli tarkoitus. Tapahtukoon tarinan tahto, eikä minun. Aluksi olin hämilläni ja ehkä vieläkin vähän. Jotenkin kun aloin ottaa tämän harrastukseni hieman vakavammin, kuvittelin että se olisin minä joka pitelisi puikkoja ja määräisi tahdin. Eikä tarina.

Nyt kun kevätpurot (siis ihan oikeasti jo helmikuussa ;-)) virtaavat, virtaa myös sanoja näppäimistöltä. Aavistus on editointivaiheessa, vihdoinkin. Erilaisena kuin olin suunnitellut, mutta on se silti minun lapsukaiseni.
Olen myös osallistunut käsikirjoitusleirille ja lukenut toinen toistaan upeampia käsiksiä. Ehkä nekin ovat omalta osaltaan puhaltaneet tähän hiipuvaan hiillokseen uutta puhtia. Itse osallistuin leirille lähestulkoon editoimattomalla satukokoelmalla, palautteen taidan jo arvata ;-)

Hiljaiselon aikana blogimaailmassa on tapahtunut upeita asioita, kaksi blogituttua on saanut kustannussopimuksen. Eli tiedoksi kaikille aloitteleville kirjailijanaluille, joita tähän blogiin välillä eksyy, niin tämä on ihan oikeasti mahdollista eli onnea Ahmu ja Susi!

Ja Jere on julkaissut runokokoelmansa. Koska en osaa kirjoittaa kirja-arvosteluja, linkitän tähän pari. Itse runokokoelmaa voin suositella lämpimästi. Omaääninen runoilija on vasta tiensä alussa, mutta matkalla tähtiin. Jeren kieli on huikeaa taiturointia ja sanojen sävelien alta löytyy syvällisiä mietteitä:

Olen pahoillani.
Neuloja materiaalissani ei ole tarkoitettu tekemään paikkaa henkirei'ille.
Ne vain sattuvat
solmimaan huokauksiani paremmaksi kuin tarvitsisi.


Arvosteluja:
Luen ja kirjoitan -blogi
Pisara-blogi

Oma suosikkirunoni ei kokoelmaan mahtunut, sen voi käydä kurkkaamassa täältä (ihan huikea, vuosituhannen runo).

Tappio vai voitto

Tämä blogi on melkein näivettynyt, kuivunut kasaan. Niin kuin minäkin. Onneksi alkoi kesäloma, sen elvyttävä ja raikastava vaikutus on puhaltanut minuun uutta eloa. On ollut aikaa miettiä mitä haluan ja mihin laittaa energiani. On syntynyt päätöksia jotka ovat minun voittoni, mahdollisesti nykyisen työnantajan tappio. Mutta ei siitä sen enempää, nythän on loma :-)

Sain iloisen uutisen Taivalkosken suunnalta, uutisen joka olisi voinut olla tappio mutta omalta osaltani se oli ehdottomasti voitto. Ajan loppu sai kunniamaininnan Möllärimestari-kilpailun romaanisarjassa :-) Kirjani sijoittui viidenneksi neljänkymmenenkahden muun teoksen joukosta - olen tyytyväinen.
Lähetin kirjan mukaan kilpailuun saadakseni siitä arvion.  En edes unelmoinut sijoittuvani, joten tanssin ilosta uutisen saatuani. Sananmukaisesti. Olen ilmeisesti kineettinen ihminen; jos koen suuria ilontunteita ne ilmenevät myös fyysisinä pakko-oireina, pomppimisena, tanssimisena ja koikkelehtimisena. Silloin olen kuin pieni lapsi, jonka sisälle suuri iloenergia ei enää mahdu pakkautumaan.

Itse arvio oli antoisaa luettavaa ja auttaa minua uuden kirjan työstämisessä. Pitääkin varoa liioittelemasta liikaa, kuten sorruin tekemään Ajan lopussa. Mutta tämä kunniamaininta itsessään on kannustin, joka houkuttaa jatkamaan kun epätoivo uhkaa iskeä. Kiitos Taivalkoski ja Päätalo-instituutti omakustannekirjallisuuden ja ylipäätään kirjallisuuden tukemisesta ja kannustamisesta!

Tästä on hyvä jatkaa heinäkuista leppeätahtista nanoilua lomailun lomassa. Tavoitteenani on kirjoittaa heinäkuussa vaivaiset 10 000 sanaa, toistaiseksi tahti näyttää varsin realistiselta. Tämä sanamäärätavoite jättää aikaa myös editoinnille. Edellinen nano osoitti, etten osaa olla editoimatta. Editointi toimii hyvänä alkuruokana kirjoitusflowhun pääsemiseksi. Monet kirjoitusoppaat tosin suosittelevat raakatekstin kirjoittamista ensin ja editointivaihetta seuraavaksi. Mikä on sinun suhteesi editointiin?

Tarinan viemää

Kaksi viikkoa camp-nanoilua on takanapäin. Viimeinen viikko on ollut varsinaista tervanjuontia. Ei suju, ei sytytä, koko tarina epäilytti. Olen jäljessä sanamäärätavoitteestani yli 3000 sanaa. Kaksi kertaa olin suutuspäissäni heittää koko tiedoston roskikseen. Sen verran olen oppinut, ettei niin kannata tehdä. Tälläkin kertaa maltoin mieleni ja lähdin lenkille. Lenkkeily on hyvä apu kirjailijalle, pää tyhjenee ja kunto nousee ;-)

Koko tarinan ongelma on, etten kirjoita sitä mitä olin suunnitellut, vaan jotain ihan muuta. Tältä minusta on tuntunut viimeiset kaksi viikkoa, tuhlaan aikaani väärään tarinaan. Mutta kuinka tarina voisi olla väärä? Tarinani koostuu tarinanpätkistä eikä minulla ollut selvää kuvaa, miten nämä tarinat liittyisivät toisiinsa. Kyllä niiden välillä löyhä yhteys oli, mutta ei siitä riittäisi romaaniksi asti. 

Eilen minulle valkeni, miten saisin yhdistettyä nuo suhteellisen irralliset tarinat yhteen. Tarina imaisi minut mukaansa, tämän minä haluan kirjoittaa ennenkuin se hiipuu ja uusi tarina nousee sotkemaan suunnitelmiani. Minä en valinnut tarinaa, se valitsi minut. Se syntyi lupaa kysymättä ja valloitti puolelleen. Tämä on kirjoittamisessa parasta! 

En siis enää murehdi tavoitesanamääristä, uusi tavoitteeni on saada kirjoitettua irralliset tarinat mahdollisimman nopeasti raakaversioiksi, jotta pääsen kirjoittamaan yhdistävää juonta. Yksi haasteista on, että irtotarinat on kirjoitettu minä-muodossa. Minä- kertojia olisi näillä näkymin tulossa kuusi. En tiedä, voiko tällainen toimia? Murehdin sitä sitten editointivaiheessa lisää.

Camp-nano ja kesäaika alkoi eilen

Camp NaNoWriMo 2013 alkoi eilen ja koska eilen oli vapaata pääsiäismaanantain merkeissä, yritin kirjoittaa myös aamupäivällä. Olen selvästi iltakirjoittaihminen, sen verran tahmeaa tuo aamukirjoittelu oli. Illalla kirjoitin lisää ja ensimmäisen päivän sanamääräksi jäi 1487 sanaa. Asetin tavoitteeksi maltillisen 35 000 sanaa, mikä tarkoittaa että minun tulisi pitää 1167 sanan päivätahtia. Kuulostaa kohtuulliselta.

Kävin tänään kirjastossa ja lainasin Eeva Kilven runokokoelman sekä Camilla Läckbergin Merenneidon oheislukemistoksi. Uskon, että noilla vire ja tunnelma pysyy oikeanlaisena näillä teoksille enkä rupea haahuilemaan/inspiroitumaan "vääristä" asioista (paitsi että  tuskin sekään haittaisi, sillä camp-tarina vie jo minua ihan omia polkujaan ja alkuperäissuunnitelma on heitetty takavasemmalle).
Tein kirjastossa myös löydön: The Gotham Writer's Workshop sarjan teoksen Writing fiction. Odotukseni ovat korkealla :-)

Maanantaina Suomi siirtyi muun EU:n ohella kesäaikaan. Inhoan tätä älytöntä kellojen siirtelyä, liian aikaisesta aamuherätyksesta johtuen päätäni jomottaa ja väsyttää armottomasti. Olen myös aivan kaamea ärrimurri :-( Oikean rytmin kiinnisaaminen vie minulta pari viikkoa. Niin älytöntä ja turhaa ettei käy järkeen. No, tästä suivaantuneena kannoin korteni kekoon kannattamalla kesäajasta luopumisesta tehtyä Kansalaisaloitetta. Kannata sinäkin, jos koet tämän kellojen siirtelyn typeräksi!
Kesäajan kunniaksi otin myös kevättakin käyttöön ja sain syyttää ihan omaa höpsöyttäni, että aamulla palelin ;-)

Tsemppiä kirjoitteluihinne, campiin tai muutoin vain!

Lähtökuopissa

Ensi perjantaina se alkaa, kuukauden mittainen kirjoitusrutistus. NaNoWriMo ei elä enää  pelkästään marraskuisin (joka on muuten ankein kirjoistuskuukauteni noin yleensä), vaan nyt voi osallistua Camp NaNoWriMoon joko huhti- tai heinäkuussa.
Tekstikseni valitsin pitkään hautuneen H:n, jonka synopsiksen kirjoitin uusiksi. Taustatyötä on jo sen verran kasassa kuin tässä tekstissä tarvitsen. Olen piirtänyt tarinan pääjuonikaavion hahmoineen mind-map- tyylisesti, käsin tosin. Tietääkö joku hyvää (ilmaista) työkalua, jolla voisi suunnitella juonikaavioita?
Olen myös jakanut tarinan lukuihin ja kirjoittanut muutaman lauseen muistutukseksi itselleni, mistä luvussa oli tarkoitus kirjoittaa. Tosin tunnen itseni ja tiedän että jossain vaiheessa tarina saa vallan ja suunnitelmat vaihtuvat. Olen myös siivonnut kodin, silittänyt vaatteita tulevaa varten ja varannut aikaa kirjoittamiselle (siis pitänyt kalenterin tyhjänä sosiaalisista kontakteista). Lähtökuopissa ollaan, olisipa jo perjantai!

Lauantaina ostin lähimarketista uuden Reginan, kolmanneksi viimeisen kappaleen. Siis uudistuneen version siitä lehdestä, joka vuosia takaperin yritettiin kätkeä punastellen kansipuoli alaspäin ostoskoriin. Punastelin nytkin, tällä kertaa jännityksestä - lehdessä piti olla myös minun novellini. Tarkistin asian heti autoon päästyäni ja siellähän se oli: ensimmäinen lehtinovellini!

Lehdestä löytyy mm. Helmi-Maarian kolumni: Mistä sanasade alkaa. Kolumnissa pohditaan ansiokkaasti inspiraation syntykeinoja. Regina järjestää myös novellikilpailun, aikaa on 15.5.2013 asti.