Lehmuksenkukkien tuoksua

Olen pakkolomaillut kirjoittamisesta ja bloggaamisesta, tähän minut pakotti lääkärin määräys. Oikean käden sormissa on ollut ilkeä tulehdus ja käsi paketointiin. Lääkäri kielsi käyttämästä tietokonetta, suositus oli max 30 minuuttia päivä. Huh, ei siinä ajassa ehdi oikein mitään. Korkeintaan pikavilkaista sähköpostit ja uutiset. Tauko teki kuitenkin hyvää, niin sormille kuin itselle huomata kuinka usein sitä vain mukamas piipahtaa vilkaisemaan uutisia, blogeja, nettiartikkeleja.
Onneksi kuuri on nyt ohitse ja sormet voivat paremmin. Tauon aikana ehti mukavasti pohtia kakkosen käänteitä ja juonikuvioita. Kolmosenkin rakenne alkaa hahmottua.

Kävin tänään Helsingissä tarkistamassa erään kohtauksen miljöötä. Kaupungin ilma tuoksui lehmuksenkukille.

Murha suviyössä

Joudun tekemään murhan. Enkä nyt puhu hyttysistä tai muista itikoista. Tähän johtopäätökseen tulin vietettyäni viikon kirjoittamatta. Aivan mielettömän terveellistä istua autossa tuntitolkulla läpi Suomen. Kyseessä ei ole siis mikään pikaistuksissa tehty tappo vaan ihan harkittu teko. Hyvästi Hanna K, Aavistuksen päähenkilö, tänään on sinun aika päättää päiväsi.
Motiivi: olit liian totinen ja kevyt tämän romaanin päähenkilöksi, sisäinen ajatusmaailmasi ei sovi kirjan tarinaan. Tunnetasolla herätit minussa lähinnä myötähäpeää. Ja todennäköisesti myös mahdollisissa tulevissa lukijoissakin. R.I.P. Hanna K, ellen sitten herätä sinua henkiin sivuhahmona!
Huoh, ja minulla alkaa sitten reipas muokkausurakka kun synnytän uuden päähenkilön Hanna K:n tilalle. Jotta pysyisin paremmin kärryillä, täytyy keksiä henkilölle uusi nimi. Anne vai Merja? Tai kenties Sari? Itse tapahtumat saavat pysyä ennallaan, muutan ainoastaan päähenkilön suhtautumista tapahtumiin. Ja ehkä hieman muiden hahmojen suhtautumista päähenkilöön. Näinkin voi näemmä kirjoittaessa käydä.

Suomen reissumme oli antoisa, kuulin matkan varrella ihanan meheviä murresanoja kuten:
- muori mummusta puhuttaessa
- ropposia = kolikoita parkkirahaksi
- tuima ruoka suolattomasta ruuasta (itse yhdistäisin sen tuliseen)
- viruta koivet puhtaaksi, tätä en ole kuullut pitkään aikaan ;-)
- koholi lelut pois veestä, komensi eräs äiti lastaan keräämään vesilelut pois järvestä. Jos kuulin/ymmärsin oikein ;-)

Kurkistuksia urkistuksia

Minulla alkoi loma, kauan kaivattu ihana loma :-) Jotenkin sitä ei vielä ihan tajua. Tämän viikon saa vain rötväillä, ensi viikolla lähdemme reissuun.
Kävin kurkistamassa Liken Kyyhkyset-blogia. Mielenkiintoisin postaus oli tietysti Harri Haanpään, hän kuvailee varsin eläväisesti miltä Sofin tulevan romaanin eri lukukerrat tuntuivat. Etenkin ensimmäisen version lukukerta oli mielenkiintoista luettavaa, ja oli ihan terveellistä huomata että myös mestarikirjailijalta saattaa ensimmäisistä versioista puuttua dynamiikkaa ja hahmojen keskinäiset suhteet olla vielä raakileita. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, kuinka monta kertaa Sofi kirjoitti tarinansa uudelleen, mutta se ei käy postauksesta ilmi.
Omia, viimeisiä hylkyjäni odotellessa oli jotenkin lohdullista lukea, että myös Sofi on omansa saanut. Tämä kävi ilmi Sofin managerin postauksesta. Hieman erikoista ennakkomarkkinointia tämä tällainen, ihan ihmetyttää. Mutta antoisaa luettavaa julkaisusta haaveilevalle. Loputkin omat hylkyni saisivat jo tulla, jotenkin tuolle ensimmäiselle kierrokselle haluasi jo pistää pisteen. Ja jatkaa matkaa.

Aurinkoista juhannusta

Tänään yö on lyhimmillään. Jännää, että ajattelen sen näin päin. Voisihan yhtä hyvin sanoa, että päivä on pisimmillään. En kai vain kaipaa pimeitä öitä? Ei, tuskin sentään :-) Tänään pitää varoa, ettei kirjoittelu karkaa käsistä jotta huomenna jaksaisi juhlia. Lähdemme huomenna ystävien mökille, jospa tällä reissulla rohkenisin heittää talviturkin järveen.


Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson


Aurinkoista Juhannusta kaikille!

Kirjoitushimoa

Sivu päivässä- lääke on tepsinyt, kirjoitusblokkini on raivattu tieltä toistaiseksi. Vielä keskiviikkona sain vain sivun aikaiseksi, mutta torstaina kirjoitusvauhti oli entisensä. Perjantaina jätin kesäjuhlien jatkot muiden juhlittaviksi, sillä saunan lauteilla ajatukseni olivat Aavistuksessa. Taisin olla kehnoa seuraa. Siitä huolimatta minua houkuteltiin jatkoille, mutta lähdin illallisen jälkeen suoraan kotiin. Kirjoitusnälkäni oli valtava, sanat olivat saatava ulos. Lämmin kesäyö houkutteli terassille kirjoittamaan ja nyt nilkat syyhyävät hyttysten pistoista.
Tänään uhrasin myös vaivalla kasvattamat kesäkynteni kirjoittamiselle. En vain osaa kirjoittaa pitkillä kynsillä ja eilen tekstin taas soljuessa kynnet häiritsivät. Tänään oli turkooksiksi lakattujen ihanan pitkien kesäkynsien aika hävitä.