Tarinan viemää

Kaksi viikkoa camp-nanoilua on takanapäin. Viimeinen viikko on ollut varsinaista tervanjuontia. Ei suju, ei sytytä, koko tarina epäilytti. Olen jäljessä sanamäärätavoitteestani yli 3000 sanaa. Kaksi kertaa olin suutuspäissäni heittää koko tiedoston roskikseen. Sen verran olen oppinut, ettei niin kannata tehdä. Tälläkin kertaa maltoin mieleni ja lähdin lenkille. Lenkkeily on hyvä apu kirjailijalle, pää tyhjenee ja kunto nousee ;-)

Koko tarinan ongelma on, etten kirjoita sitä mitä olin suunnitellut, vaan jotain ihan muuta. Tältä minusta on tuntunut viimeiset kaksi viikkoa, tuhlaan aikaani väärään tarinaan. Mutta kuinka tarina voisi olla väärä? Tarinani koostuu tarinanpätkistä eikä minulla ollut selvää kuvaa, miten nämä tarinat liittyisivät toisiinsa. Kyllä niiden välillä löyhä yhteys oli, mutta ei siitä riittäisi romaaniksi asti. 

Eilen minulle valkeni, miten saisin yhdistettyä nuo suhteellisen irralliset tarinat yhteen. Tarina imaisi minut mukaansa, tämän minä haluan kirjoittaa ennenkuin se hiipuu ja uusi tarina nousee sotkemaan suunnitelmiani. Minä en valinnut tarinaa, se valitsi minut. Se syntyi lupaa kysymättä ja valloitti puolelleen. Tämä on kirjoittamisessa parasta! 

En siis enää murehdi tavoitesanamääristä, uusi tavoitteeni on saada kirjoitettua irralliset tarinat mahdollisimman nopeasti raakaversioiksi, jotta pääsen kirjoittamaan yhdistävää juonta. Yksi haasteista on, että irtotarinat on kirjoitettu minä-muodossa. Minä- kertojia olisi näillä näkymin tulossa kuusi. En tiedä, voiko tällainen toimia? Murehdin sitä sitten editointivaiheessa lisää.

Camp-nano ja kesäaika alkoi eilen

Camp NaNoWriMo 2013 alkoi eilen ja koska eilen oli vapaata pääsiäismaanantain merkeissä, yritin kirjoittaa myös aamupäivällä. Olen selvästi iltakirjoittaihminen, sen verran tahmeaa tuo aamukirjoittelu oli. Illalla kirjoitin lisää ja ensimmäisen päivän sanamääräksi jäi 1487 sanaa. Asetin tavoitteeksi maltillisen 35 000 sanaa, mikä tarkoittaa että minun tulisi pitää 1167 sanan päivätahtia. Kuulostaa kohtuulliselta.

Kävin tänään kirjastossa ja lainasin Eeva Kilven runokokoelman sekä Camilla Läckbergin Merenneidon oheislukemistoksi. Uskon, että noilla vire ja tunnelma pysyy oikeanlaisena näillä teoksille enkä rupea haahuilemaan/inspiroitumaan "vääristä" asioista (paitsi että  tuskin sekään haittaisi, sillä camp-tarina vie jo minua ihan omia polkujaan ja alkuperäissuunnitelma on heitetty takavasemmalle).
Tein kirjastossa myös löydön: The Gotham Writer's Workshop sarjan teoksen Writing fiction. Odotukseni ovat korkealla :-)

Maanantaina Suomi siirtyi muun EU:n ohella kesäaikaan. Inhoan tätä älytöntä kellojen siirtelyä, liian aikaisesta aamuherätyksesta johtuen päätäni jomottaa ja väsyttää armottomasti. Olen myös aivan kaamea ärrimurri :-( Oikean rytmin kiinnisaaminen vie minulta pari viikkoa. Niin älytöntä ja turhaa ettei käy järkeen. No, tästä suivaantuneena kannoin korteni kekoon kannattamalla kesäajasta luopumisesta tehtyä Kansalaisaloitetta. Kannata sinäkin, jos koet tämän kellojen siirtelyn typeräksi!
Kesäajan kunniaksi otin myös kevättakin käyttöön ja sain syyttää ihan omaa höpsöyttäni, että aamulla palelin ;-)

Tsemppiä kirjoitteluihinne, campiin tai muutoin vain!

Lähtökuopissa

Ensi perjantaina se alkaa, kuukauden mittainen kirjoitusrutistus. NaNoWriMo ei elä enää  pelkästään marraskuisin (joka on muuten ankein kirjoistuskuukauteni noin yleensä), vaan nyt voi osallistua Camp NaNoWriMoon joko huhti- tai heinäkuussa.
Tekstikseni valitsin pitkään hautuneen H:n, jonka synopsiksen kirjoitin uusiksi. Taustatyötä on jo sen verran kasassa kuin tässä tekstissä tarvitsen. Olen piirtänyt tarinan pääjuonikaavion hahmoineen mind-map- tyylisesti, käsin tosin. Tietääkö joku hyvää (ilmaista) työkalua, jolla voisi suunnitella juonikaavioita?
Olen myös jakanut tarinan lukuihin ja kirjoittanut muutaman lauseen muistutukseksi itselleni, mistä luvussa oli tarkoitus kirjoittaa. Tosin tunnen itseni ja tiedän että jossain vaiheessa tarina saa vallan ja suunnitelmat vaihtuvat. Olen myös siivonnut kodin, silittänyt vaatteita tulevaa varten ja varannut aikaa kirjoittamiselle (siis pitänyt kalenterin tyhjänä sosiaalisista kontakteista). Lähtökuopissa ollaan, olisipa jo perjantai!

Lauantaina ostin lähimarketista uuden Reginan, kolmanneksi viimeisen kappaleen. Siis uudistuneen version siitä lehdestä, joka vuosia takaperin yritettiin kätkeä punastellen kansipuoli alaspäin ostoskoriin. Punastelin nytkin, tällä kertaa jännityksestä - lehdessä piti olla myös minun novellini. Tarkistin asian heti autoon päästyäni ja siellähän se oli: ensimmäinen lehtinovellini!

Lehdestä löytyy mm. Helmi-Maarian kolumni: Mistä sanasade alkaa. Kolumnissa pohditaan ansiokkaasti inspiraation syntykeinoja. Regina järjestää myös novellikilpailun, aikaa on 15.5.2013 asti.

Viisi asiaa

Kiitos Rooibokselle ja Leijonalle haasteesta!

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

1. Perheeni
2. Kirjoitustuokio, edes vartti, on nykyään välttämättömyys jota ilman muutun sietämättömäksi äkäpussiksi
3. Kaksi kuppia kahvia, ehdoton minimi (katso selitys yllä ja kerro kymmenellä)
4. Lukutuokio ennen nukahtamista
5. Läppärini, tästä on tullut ruumiin jatke

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

1. Albert Camus, Sivullinen
2. Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva
3. Stephen King, Auringonlaskun jälkeen
4. Mihail Bulkakov, Saatana saapui Moskovaan
5. Marko Hautala: Itsevalaisevat

Oikeasti lista on pidempi, nämä vain hyppäsivät ensimmäisenä mielen sopukoista näppikselle.

Viisi (materiaalista) joululahjatoivetta:

1. Hyvä kirja
2. Pipo, joka ei lyttää hiuksia
3. Isompi kirjahylly
4. Uusi keittiön pöytä
5. Kirjapönttö, samanlainen kuin Rooiboksella

Viisi paikkaa, joihin haluaisin matkustaa:

1. Singapore, siellä voisi käydä uudestaan
2. Havaiji
3. Uusi-Seelanti
4. Galapagos-saaret
5. Kenia

Hmm, näitä olisi kyllä enemmänkin...

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
Kaunis, älykäs, ahkera, lahjakas... Ai ei siis kysyttykään viittä adjektiivia joiden haluaisin kuvaavan itseäni. No olkoon, tunnustan olevani tempperamenttinen, kärsimätön, kiltti, utelias, laiska.

Viisi lempiruokaani:

1. Kanttarellirisotto
2. Lasagne
3. Sinisimpukat valkoviinissä
4. Muikun mäti
5. Suklaa (juu-u on se ruoka, korvaa joskus lounaan)

Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa kanssasi:

1. Tartu hetkeen
2. Joka tähtiin kurkottaa, pääsee edes kuuhun
3. Tee toisille, niinkuin haluat tehtävän itsellesi (en halua kuulostaa Jeesukselta, mutta tämä on oikeasti hyvä neuvo)
4. Olet vapaa, jos elät niin kuin itse olet valinnut
5. Elämä on elämistä varten

Haastan mukaan kaikki ne blogiini eksyneet, joilta tämä haaste uupuu ja jotka eivät ole bloganneet kolmeen päivään mitään.

Jossittelua ja hieman jaaritteluakin

Terveisiä Singaporesta!
Lomailu on aina mukavaa, mutta niin on myös lomalta paluu. Osaan jotenkin ajoittaa lomani niin, että joko ennen lomaa tai lomani jälkeen postilaatikossa majailee hylky. Niin tälläkin kertaa. Mutta voi miten taitavasti ja kauniisti tämän lähettäjä hylkää kirjan, pakko antaa pisteet heille :-)
Nyt puolentoistavuoden jälkeen ei edes kirpaissut. Hmm, olenkohan menettänyt otteeni, lakannut välittämästä? Tai ehkä vain välitän työn alla olevista teksteistä enemmän. Niinkuin pitääkin.


Kiitos Deelle jos-haasteesta, tämä toimi hyvin kirjoitusverryttelynä aikaerorasituksesta kärsivälle kirjoittaparalle :-)

Jos olisin vesi, virtaisin uusia uria.
Jos olisin kukka, puskisin nuppuni läpi hankien ja jään - juuri nyt.
Jos olisin eläin, nukkuisin talviunta - vieläkin.
Jos olisin soitin, sointini paranisi iän myötä.
Jos olisin hedelmä, valuttaisin mehuani pitkin minua puraisseen suupieliä.
Jos olisin talo, ullakkoni olisi täynnä salaisuuksia.
Jos olisin kirja, minua ei voisi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.
Jos olisin maisema, näkisit kallion heijastuvan peilityynen meren pinnalta.
Jos olisin juoma, kuplisin ja tarjoaisin kevyen hiprakan.
Jos olisin puu, lehteni vihertäisivät ensimmäisenä keväällä.
Jos olisin joku, joka omaa itsekuria, jättäisin tuon suklaapatukan kaappiin.

Haaste on kiertänyt jo monessa blogissa, mutta jos juuri sinä et ole tätä vielä saanut - BING ja nyt olet haastettu!