Rytmit täysin sekaisin, joten tänään tuskin saan mitään kirjallista aikaiseksi. Koko päivä on ollut kuin tervassa tarpomista. Osasyynä on Mia Vänskän Saattaja, kirjaa vain ei voinut laskea käsistään ennenkuin sen oli saanut loppuun. Aloitin lukemisen perjantaina ja sunnuntaina piti saada tarinan loppuratkaisu selville. Livahti kyllä hieman maanantain puolelle. Onneksi tarinassa oli sen verran suvantokohtia, että pääsin perjantaina nukkumaan ja lauantaina ehdin bilettämään uutta vuotta ;-)
Saattaja on taitavasti rakennettu ja pitää lukijansa otteessaan alusta loppuun. Erityisesti minua viehätti nelikymppinen päähenkilö, jonka lapsuuden pelottava kellari aiheutti edelleen sydämentykytyksiä. Päähenkilöön oli helppo samaistua, pelkään yhä itsekin talomme pimeää ullakkoa. Romaanin kieli oli taitavaa ja eläväistä, juoni kulki tiivistyen loppua kohden. Aivan loistava esikoisteos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti