Tänään lähetin vielä uudemman kerran hiotun ykkösen vielä yhdelle kustantajalle. Mistä tämä optimismi oikein kumpuaa? Tällaisena peruskyynisenä realistina olen suorastaan hämmästynyt itseäni. Kahden hylsyn jälkeen neljästä muusta ei ole kuulunut risahdustakaan. Odottavan aika on pitkä.
Tämä viimeisin lähetys pienkustantajalle on viimeisin panostukseni ykköseen, tästä eteenpäin panostan täysillä kakkoseen.
Täytynee myös tunnustaa, että koettelin tänään moraalini rajoja. Tavoitteeni oli saada ykkönen ulos ennen vuoden vaihdetta ja havaittuani siinä roiman määrän hiomista kaipaavia sivuja minulle tuli pienoinen hoppu. Projektiorientoituneena ihmisenä deadlineista pidetään kiinni, vaikka ne olisivatkin itse asetettuja ;-)
Niin, se moraalinen rajojen ylitys. Posket punaisena tunnustan, että käytin loppuhiomiseen tänään työnantajalta puolikkaan päivän. Eli varastin. Aikaa, jonka olen myynyt toisille. Syntinen minä, häpeän. Toisaalta saatuani urakkani valmiiksi olen taatusti parempi työmuurahainen, kenties nyt pää pysyy paremmin kasassa töissäkin. Ehkä.
Onnea matkaan kässärille! Ja onnea sinulle, kun olet saanut sen lähetyskuosiin - se on melkoinen rutistus!
VastaaPoistaKiitos Rooibos onnentoivotuksista! Olihan tuo rutistus, ei sitä aloittaessaan osannut aavistaa millaisia mutkia ja ylämäkiä matkaan kuului. Mutta tulipa harjoiteltua - ehkä seuraavan kohdalla tietää paremmin mitä odottaa ja osaa suhtautua tarinan syntyyn kärsivällisemmin.
VastaaPoistaOlen muuten vieraillut blogissasi satunnaisesti matkan varrella hakemassa vertaistukea ;-)