Tulipa tässä verryttelyn vuoksi pengottua pöytälaatikon pohjia ja löysin sieltä vuosia sitten kirjoittamiani satuja. Alunperin sadut ovat syntyneet lapselle kertomistani iltasaduista ja tarinoista pitkien automatkojen aikana. Pienellä hiomisella näistä voisi saada vaikka satukokoelman. Tarinat ovat juuri sopivan mittaisia iltasaduiksi ja ainakin yksi testihenkilö on niistä pitänyt ja antanut niihin oman mausteensa.
Tosin yksi dinosaurustarina on jatkanut elämäänsä lapsen omana versiona, joten se täytynee hyllyttää. Nyt se on hänen tarinansa - ei enää minun. Siitä on jopa sarjakuvaversioita. Ei se omena näemmä kauas ole puusta pudonnut.
Hauskaa huomata, että ainakin jotain kypsymistä on kirjallisessa ilmaisussani tapahtunut. Nyt nimittäin huomasin lauserakenteissa ja kielessä vaikka kuinka paljon petrattavaa vaikka näitä kirjoittaessani pidin kirjoituksia lähes täydellisinä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti