sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tarinan viemää

Kaksi viikkoa camp-nanoilua on takanapäin. Viimeinen viikko on ollut varsinaista tervanjuontia. Ei suju, ei sytytä, koko tarina epäilytti. Olen jäljessä sanamäärätavoitteestani yli 3000 sanaa. Kaksi kertaa olin suutuspäissäni heittää koko tiedoston roskikseen. Sen verran olen oppinut, ettei niin kannata tehdä. Tälläkin kertaa maltoin mieleni ja lähdin lenkille. Lenkkeily on hyvä apu kirjailijalle, pää tyhjenee ja kunto nousee ;-)

Koko tarinan ongelma on, etten kirjoita sitä mitä olin suunnitellut, vaan jotain ihan muuta. Tältä minusta on tuntunut viimeiset kaksi viikkoa, tuhlaan aikaani väärään tarinaan. Mutta kuinka tarina voisi olla väärä? Tarinani koostuu tarinanpätkistä eikä minulla ollut selvää kuvaa, miten nämä tarinat liittyisivät toisiinsa. Kyllä niiden välillä löyhä yhteys oli, mutta ei siitä riittäisi romaaniksi asti. 

Eilen minulle valkeni, miten saisin yhdistettyä nuo suhteellisen irralliset tarinat yhteen. Tarina imaisi minut mukaansa, tämän minä haluan kirjoittaa ennenkuin se hiipuu ja uusi tarina nousee sotkemaan suunnitelmiani. Minä en valinnut tarinaa, se valitsi minut. Se syntyi lupaa kysymättä ja valloitti puolelleen. Tämä on kirjoittamisessa parasta! 

En siis enää murehdi tavoitesanamääristä, uusi tavoitteeni on saada kirjoitettua irralliset tarinat mahdollisimman nopeasti raakaversioiksi, jotta pääsen kirjoittamaan yhdistävää juonta. Yksi haasteista on, että irtotarinat on kirjoitettu minä-muodossa. Minä- kertojia olisi näillä näkymin tulossa kuusi. En tiedä, voiko tällainen toimia? Murehdin sitä sitten editointivaiheessa lisää.


9 kommenttia:

  1. Apua, ei saa heittää roskikseen!

    Uusi tavoitteesi on hyvä, mutta älä stressaa liikaa. Editedit on murehtimisaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, mutta tällä kertaa käytiin todellä lähellä.

      Yritän pitää tuon mielessä, mutta olen syntynyt stressariksi. Minulla on muuten uusi työkaveri, jonka nimi on Edit ;-) Ensireaktio oli säälinsekainen myötätunto, mutta onneksi tämä nainen ei sitä kaipaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että tarina tempaisi sinut mukaansa. Editoidessa voi sitten murehtia lisää, nyt on tärkeintä olla heittämättä mitään roskikseen ja kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kun jaksaisi aina muistaa!
      Mutta nyt on hyvä draivi päällä ja usko tarinaan palautettu. Kyllä se tästä :-)

      Poista
  3. Meillä tuntuu olevan tietyssä määrin samankaltaiset projektit. Molemmat murehdimme tarinan lankojen koossapysymisestä ja etsimme inspiraatiota, kun kokonaisuus ei tunnu pysyvän kasassa.

    Kyllä se siitä! Nano on jo puolessa välissä. Ja vaikkei sanatavoitteita olisi, eikö tärkeintä ole kuitenkin kirjoittaa hieman joka päivä?

    Ja varmasti ratkaisusi toimii! Siitä tulee vain hieman episodimaisempi tarina. ;D

    VastaaPoista
  4. Oho, nyt vasta huomasin postauksesi. Onnea kuitenkin siitä, että urakka on takana ja uusi edessä. :)

    Kuusi minäkertojaa kuulostaa mielenkiintoiselta. Kyllä se voi toimia, se vaatii ehkä hieman vaivaa, mutta niinhän kirjoittaminen aina vaatii. :) Kyllä sä pystyt siihen!

    VastaaPoista
  5. Kuusi voi kyllä olla myös liikaa. Erottaako lukija heidät?
    Joissakin teoksissa asia on ratkaistu siten, että kertojan vaihtuessa uusi jakso otsikoidaan sen kertojan nimen mukaan.
    Joka tapauksessa eri kertojien pitänee olla eri luvuissa.

    VastaaPoista
  6. Tämä postaus lohduttaa tämmöistä harrastaja kirjoittajaa.. en ole kirjoittanut romaania koskaan, vain runoja, elämänkertaa ja pieniä tarinoita, novelleja. Ne nyt pysyvät jokseenkin kasassa. Mutta kun yritin koota meidän blogi kirjoittajien yhteistä jännäriä yrittäen löytää niitä yhdistäviä lenkkejä, sepä olikin hikinen puuha.. yli kymmen erilaista ihmistä, puolet ammattilaisia ( en minä) siis jätin kaikkien tekstit koskematta ja kirjoitin vain lisää kunnes tarina jollain tasolla selkeni mielessäni, mutta lukijoiden mielestä en mene takuuseen.
    Varsinainen asiani oli ilmoittaa että Varjojen Saari tarina on nyt uudessa blogissani, kun Aikatherine blogi hakkeroitiin. oma syy, ei ollut kunnon suojauksia. tässä on linkki osoite varjojen saareen, olet yksi kirjoittajista se teksti on lisäsivulla http://http://mielenkuviajatarinoita.blogspot.fi/p/tarina-varjojen-saari.html

    VastaaPoista
  7. Kiitos haasteesta! Sain nyt viimein vastattua siihen ...

    VastaaPoista