perjantai 2. maaliskuuta 2012

Yön varastetut tunnit

Olen iltaihminen, jonkin tutkimuksen mukaan B-tyypin ihminen. Vaikka tutkimus ei luokitellut ihmisiä paremmuusjärjestykseen, A-tyypin nimitystä käytettiin aamuvirkuista. A-tyyppi vain jotenkin kuulostaa paremmalta. Itse asiassa koko yhteiskuntamme on rakennettu A-tyyppien varaan, B-tyyppien paras viereystaso iskee vasta alkuillasta kun useimpien työaika päättyy.
Minulla tuo viereystaso on vielä varsin korkealla yhdeksän jälkeen. Eniten kirjoitan juuri yhdeksän jälkeen, tyttären mentyä nukkumaan ja talon hiljennyttyä. Parhaimmillaan minulla on kirjoittamisen suhteen aktiivinen vaihe käynnissä, saatan saada aikaiseksi 5-10 sivua illassa. Parina edellisenä iltana meni kyllä överiksi ja jatkoin kirjoittamista pitkälle yli puolenyön flowmaisessa tilassa.
Tässä ei ole muuta ongelmaa, kuin että ihmisen pitäisi joskus myös nukkua. Jos sitä naputtelee näppistä vielä kahden, kolmen aikaan aamuyöstä, yöuni jää aika lyhkäiseksi jos sängystä pitää könytä ylös jo seitsemältä. Onneksi tänään on jo perjantai, viikonloppuna sitä voi siten maksaa velkaansa unipankkiin.
"Aikainen lintu se madon nappaa", on harvinaisen ärsyttävä sanonta. Onko kukaan koskaan miettinyt miten käy aikaisille madoille?

7 kommenttia:

  1. Kerrankin olen jossain asiassa A-tyyppiä! Ongelmansa siinäkin, päiväsaikaan ei saa ihan helpolla kirjoitusaikaa, kun pitää tehdä sitä tai mennä tänne jne. Yleensä aamusta iltaan. Ja sitten illalla ei järki enää juokse yhdeksän jälkeen.
    Kai sitä luulisi, että sitten on ne aikaiset aamut -mutten minä NIIN aamuvirkku ole. Jätän madot muille ja yritän kaivaa päiväsaikaan pieniä, varastettuja kirjoitushetkiä.
    -Leijona
    http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/

    VastaaPoista
  2. Minä olen B-tyyppiä. :) Nyt, kun olen kirjoittanut enimmäkseen aikavälillä 00.00 - 3.00, ihmettelen, miten olen joskus herännyt töihin puoli kuusi aamulta... Minusta vain tuntuu, ettei se inspiraatio iske kunnolla muuten. Tai ehkä olen c-tyyppiä, yövirkku. Onkohan sellaista olemassa? Olen kyllä viime aikoina huomannut, että kello yhden jälkeen ei kannattaisi kirjoittaa. Kun niitä tekstejä päivällä sitten lukee, ne ovat täynnä virheitä ja katkenneita ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Ehkä me B-ihmiset olemme niitä matoja, joille käy huonosti, jos ne heräävät liian aikaisin. Minulle on turha yrittää edes puhua ennen puolta päivää. En vaan tajua mistään mitään ennen iltapäivää :/

    VastaaPoista
  4. Leijona, niin se taitaa olla, haasteensa joka tyypillä. Minulle tuo päiväsaikaan kirjoittelu olisi sula mahdottomuus, ainakin nykytyössä. Minä haluaisin olla A-tyyppiä, herätä aikaisin ja kirjoittaa auringonnousun aikaan. Mutta kaipa evoluutiolla on jokin juoni meitä B-tyyppeja varten.

    B.N. tätyisi varmaan vinkata tutkimuksen tekijöille, että on olemassa vielä C-tyyppi. Jos totta puhutaan, tuonne minäkin taitaisin kuulua, mutta nykyelämän rytmi on pakottanut edes B-ryhmäläiseksi.

    Ahmu, aivan sama täällä, perheenjäsenet ovat jo oppineet kommunikoimaan kanssani vain kaikkein välttämättömimmän aamutuimaan.

    VastaaPoista
  5. Enpä minäkään työaikaan tekstejä kirjoittele, ei ehdi eikä pystyisi edes keskittymään. Eikä se taida ihan työmoraalin mukaistakaan olla ;). Täytyy kyllä myöntää, että jokusen juonenkäänteen olen työaikaan funtsinut, kun ovat pyörineet pahasti mielenpäällä :).
    Eli kirjoitusaikani kutistuu töistäpääsyn ja iltaysin väliin, sinne kotitöiden ja perheen lomaan... ja viikonloppuihin. Eli vähiin aika käy, kuten varmaan hyvin tiedät!
    -Leijona

    VastaaPoista
  6. Nojoo B-ihmiset tosiaankin ovat nyt paskemmassa asemassa. Vaikka hyvähän minun on A-tyyppinä sanoa. Ala-asteella toivoin, että koulu alkaisi joskus jo seiskalta, koska minulla oli niin tylsää aamuisin. Nyt en toivo enää sitä, koska voin herätä aikaisin kirjoittamaan. Kun olin käsikseni kanssa parhaammassa vedossa, laitoin herätyskellon viideksi, joskus jopa puoli viideksi jotta voisin kirjoittaa ennen kouluun menemistä. Kuulostaa B-ihmisistä varmaan painajaiselta. Kuten minusta se, että kirjoittaisin puolenyön jälkeen. Minähän nukahtaisin näppikselle samantien!

    VastaaPoista
  7. Leijona, minä joskus nuorempana ja naiivimpana oikeasti kuvittelin voivani kirjoittaa päivisin vauva-aikana, kun lapsi oli päiväunilla. Ja ylimääräisen ajan olisin käyttänyt opintojeni viimeistelyyn. Hah! Onneksi on viikonloput.

    Dee, olen oikeasti vihreänä kateudesta!!!

    VastaaPoista