perjantai 20. huhtikuuta 2012

Aavistuksia ja synkkiä lapsuusmuistoja

Jos haluat säilyttää hyvän/positiivisen tuulesi, älä lue alla olevaa postausta.

Langaton nettimme sanoi itsensä irti ja olen ollut nettipimennossa pari päivää. Tauko on tehnyt kirjalliselle harrastukselleni hyvää. Käännösprojekti on edennyt parikymmentä sivua ja Aavistukseen kirjoitin uuden nyanssin. Tosin en vielä tiedä jätänkö kohtausta Aavistukseen.
Tuota kohtausta ei ollut helppo kirjoittaa, tosin sen raakaversio soljui minusta ulos ihan itsestään. Jonkinlaista kirjoitusterapiaa. Lapsuusajan ystäväni kodissa eivät asiat olleet lainkaan hyvin, mutta eihän sitä muksuna mitään ymmärtänyt. Kunhan leikittiin ja pidettiin hauskaa. Myös siellä kodissa. Vasta nyt aikuisiällä osaa ihmetellä tiettyjä kummallisuuksia. Esim. miksi minä en saanut pitää hienoa, kristallikrassein koristeltua choker-tyylistä kaulapantaa ja miksi se oli kätketty barbilaatikon taakse. Sitä ei saanut näyttää äidille, se oli ystäväni ja hänen isänsä salaisuus. Vittu! En minä silloin mitään tajunnut.
Pelkäsin ainoastaan tämän kodin keittiön kivilattiaa, sen kun kerrottiin olevan hurjan liukkas. Niin liukas, että perheen äiti vähän väliä liukasteli keittiössä Tai niin ainakin kerrottiin.

Aavistuksessa sivutaan tämän kaltaisia asioita jo entuudestaan, mutta todennäköisesti tulen muuttamaan tätä kohtausta fiktiivisemmäksi. En halua hyväksikäyttää entistä ystävääni yhtään enempää. Raakaversion saatan kyllä säilyttää tällaisenaan, se toimii terapiana.

P.S. Muokattuani tätä kohtausta tänään kävin näissä tunnelmissa lukemassa Jeren huikean runon Lisää sinistä. Kaikessa synkkyydessään aivan uskomattoman taitava runo!

9 kommenttia:

  1. Oho.
    Ja kiitos runoni hehkutuksesta. Arvostan kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onnittelut minultakin, vaikuttava runo, todellakin.

      Poista
    2. Eipä kestä, runosi oli sen arvoinen.

      Poista
  2. Hui kamala millaisia lapsuudenmuistoja, noista saa tosiaan melkoisen stoorin aikaan... :/ Itsekin olen käyttänyt juuri tuollaista lapsuuden ajan "kauhua" joissain teksteissä, lapsen kertomana se on aina paljon kammottavampaa kuin aikuisen. Koska siinä on sellainen sekoitus viatonta ymmärtämättömyyttä ja sitä tuskaa, kun lukija ymmärtää lapsuuden loppuneen liian aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, naulan kantaan. Lapsuuden pelko ja kauhukokemukset ovat ihan eri sfääreissä. Ja kun ymmärrys iskee, siinä varastetaan se onnellinen lapsuus, jonka jokainen ihminen olisi ansainnut. Ja särjetään jotain lopullisesti.

      Poista
  3. Voi yök, minulle selvisi ihan vähän aikaa sitten samantapaisia asioita kaverini lapsuudesta. Sellaisia juttuja, joita ei kukaan sanonut ääneen, mutta jotka kuitenkin olivat olemassa. Onneksi sitä on itse kuitenkin saanut elää onnellisen lapsuuden, mutta että lähellä on kuitenkin ollut jotain muuta. Bääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tällaisina hetkinä tajuaa, kuinka onnekas onkaan ollut. Ja kuinka pienestä säikeestä se elämän onnellisuus on kiinni, etenkin onnellinen lapsuus.

      Poista
  4. Valtavan vahvaa tekstiä karmeasta aiheesta. Olet onnistunut tavoittamaan asian ytimen sen kaikessa raadollisuudessaan. Jaksamista projektiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aavistuksessa vain sivutaan näistä tällaisista, mutta täytyy sanoa että olivat raskaimmat sivut aikoihin kirjoittaa. Mutta samalla valtavan puhdistavaa. Annoin myös itselleni anteeksi oman ymmärtämättömyyteni ja sinisilmäisyyteni. Ei kuusi-, seitsenvuotiaan kuulu näitä asioita ymmärtää.

      Poista