tiistai 17. huhtikuuta 2012

Voihan vietävä

Olen potenut flunssaa, eikä Aavistus ole edennyt askeltakaan. Kun päässä huimaa, sydän hakkaa epätahtiin ja nenä on turvoksissa, eivät sanat halua tulla luokseni. Ei mikään pikkuflunssa tällä kertaa siis.
Onneksi minulla on käännösprojektini, tosin aiemmin olin kuvitellut kääntäneeni jo kolmasosan ykkösestä. Lukujen määrän suhteen tämä kyllä pitää paikkansa, mutta en ollut huomioinut että luvut voivat olla pidempiä loppupäässä. Oikeasti kasassa onkin vasta neljännes.
Mutta tämä juna on nyt lähtenyt asemalta, eikä se hevin pysähdy. Palautteen saamisen palo on suuri ja jatkan puurtamista. Ehkä jonain päivänä Rina Reeves julkaisee teoksensa ;-)  Kiitos kaikille vinkeistä, tutkin parhaillaan eri vaihtoehtoja e-kirjan julkaisuun.
Tämä käännöstäminen tekee hyvää myös ykkösen suomenkieliselle versiolle ja itselleni kirjoittajana. Olen riisunut tekstin kannalta turhia adjektiiveja reilulla kädellä, se tekee tekstistä napakampaa. Tekstiä pystyy katsomaan nyt myös aidosti  lausetasolla ja huh, mitä lausehirviöitä olen saanut aikaan. Kaameita kapsahduksia, emämöhkösiä:

  • Hammasta purren hän istahti takaisin istumaan 
  • Rauniot sijaitsivat aivan rannikon tuntumassa (siis oikeasti tarkoitin rannan tuntumassa)
  •  "..." X hymähti naurahtaen (jossain vaiheessa minulla oli tarve keksiä henkilön sitaatteihin muutakin kuin X sanoi. Tässä sitten meni oikein kunnolla överiksi)
  • Henkilön sukunimi väärin, käytin toisen hahmon sukunimeä
  • jamyös (miksei wordin automaattichekkeri ollut huomannut tätä?)

Onneksi näitä ei ole kauhean monta! Saattaisi nimittäin oma huumori huveta olemattomiin. Vielä naurattaa, välillä.

7 kommenttia:

  1. Hah, tuo eka oli aika hyvä. Luin moneen kertaan ja ihmettelin, että mitä outoa tässä muka on, ennenkuin tajusin ;-) Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, ilmaisesta mainoksesta ja ennenkaikkea omasta blogistasi!
      Juu, neljään kertaan kahlasin käsistä lävitse enkä näitä aiemmin nähnyt. Ja vähältä piti etten olisi huomannut nytkään. Tuota vain oli vaikea kääntää ja kun mietin hetkisen, niin hoksasin hirvityksen.

      Poista
  2. Haha, lausehirviöt ovat parhaita. :D Itse pidän eniten hymähtäen naurahtamisesta.

    Minulla oli tapana kirjoittaa tapahtumakaupunki, joka mainitaan usein, ihan päin helvettiä. Kaupungin nimen osana on puu, ja tietenkin menin puolenvälin jälkeen käyttämään toisen puun nimeä. Toivottavasti sain ne kaikki korjattua...

    Ai päädyit Reevesiin, oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;-D Onhan se hieman eri asia käydä Petäjävedellä kuin esim. Mäntyvedellä tai Kuusivedellä. Puu kuin puu ;-)
      Joopa, nämä tuplailmaisut tyyliin istahti istumaan ja hymähtäen nauramiset taitavat olla vähän manöövereitäni. Jokusen sain jo siivottua muokkauskierroksilla, mutta näemmä niitä vielä jäi.

      Poista
  3. Heh, minullakin on vaihtunut henkilöiden nimet kesken kaiken... Toi jamyös on kyllä hauska. :) Wordin etsi ja korvaa -toiminto on petollinen. Minä päätin vaihtaa päähenkilöni nimen kerran. Käytin sitten tuota toimintoa, ja lopputulos ei ollut ihan sellainen kuin ajattelin. Nimi oli tyyliä Anna, ja wordhän sitten korvasi tuon "anna"-sanan kaikissa yhteyksissä sillä nimellä, koska en huomannut laittaa asetuksiin tarpeeksi rakseja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;-D Toivottavasti ei ollut kovin pitkä teksti. Siperia opettaa joskus kovalla kädellä ;-)

      Poista
  4. HAAHAHHAAHHA B.N.-raukka! :D:D

    VastaaPoista