keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lehmuksenkukkien tuoksua

Olen pakkolomaillut kirjoittamisesta ja bloggaamisesta, tähän minut pakotti lääkärin määräys. Oikean käden sormissa on ollut ilkeä tulehdus ja käsi paketointiin. Lääkäri kielsi käyttämästä tietokonetta, suositus oli max 30 minuuttia päivä. Huh, ei siinä ajassa ehdi oikein mitään. Korkeintaan pikavilkaista sähköpostit ja uutiset. Tauko teki kuitenkin hyvää, niin sormille kuin itselle huomata kuinka usein sitä vain mukamas piipahtaa vilkaisemaan uutisia, blogeja, nettiartikkeleja.
Onneksi kuuri on nyt ohitse ja sormet voivat paremmin. Tauon aikana ehti mukavasti pohtia kakkosen käänteitä ja juonikuvioita. Kolmosenkin rakenne alkaa hahmottua.

Kävin tänään Helsingissä tarkistamassa erään kohtauksen miljöötä. Kaupungin ilma tuoksui lehmuksenkukille.

9 kommenttia:

  1. Hui! Sinulla on kyllä ollut huono tuuri. Onneksi olet saanut apua tauosta ja lääkkeistä. Nuo tulehdukset sormissa/ranteissa ovat kyllä hirveitä. Minullakin on niitä säännöllisesti ja tiedän, että olen liikaa tietokoneella.

    Puiden ja kukkien tuoksut ovat (yleensä) ihania. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tämä ollut aika rampauttavaa. Mietin jo monena päivänä edellisviikolla, mistä tuo tuoksu tulee. Kuvittelin sen olevan hyväntuoksuista hajuvettä ja ihmettelin miksi niin monella on sitä samaa. Eilen sitten hoksasin ;-)

      Poista
  2. Voi ei! Mutta fyysinen kirjoitustaukohan ei suinkaan tarkoita täyttä stoppia. Kivaa, jos olet pystynyt hyödyntämään kirjoitussaikun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivot vielä onneksi toimii (siis siten kuin ne nyt yleensä mulla toimii ;-))

      Poista
  3. Ouch. Kuulostaapa kerrassaan kammottavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, ja hieman pelottaa kun tämä on toinen suht lyhyen ajan sisällä. Pitää ottaa varoitusmerkit seuraavalla kerralla tosissaan.

      Poista
  4. Toivottavasti tulehdus talttuu ja pystyt myös kirjoittamaan kaikki uudet ideasi kokonaiseksi tarinaksi. Tuntuu kyllä ihan kauhealta ajatukselta menettää mahdollisuus kirjoittamiseen, edes hetkeksi.
    Viisautta on kaiketi jatkossa säännöstellä kirjoittamista ja koittaa pitää riittävän pitkiä palautumisjaksoja kirjoittamisten välillä. Sanelukone voisi olla hyvä apu. Siellähän ne ajatukset ja tarinanjuuret säilyvät puhtaaksikirjoitusta varten. Eihän se tosin ole sama kuin kirjoittaminen. Omia tekstejäni en varmasti olisi osannut muodostaa puheeksi ilman opettelua. Vielä nytkin oman tekstin ääneenlukeminen tuntuu jotenkin hassulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä jo paranemaan päin, mutta kyllä se kirjoitustauko koville ottaa.Toivon, ettei tämä osu kenellekään muulle.
      Sanelukonetta kyllä mietin inspiraation ollessa parhaimmillaan. Mutta jotenkin ajatus tuntui kamalan vieraalta. Olen aina vierastanut omaa nauhoitettua ääntäni, se kuulostaa ihan siskoni ääneltä. Mutta jos näitä rupeaa olemaan tiuhaan tahtiin, minulla ei taida olla vaihtoehtoa.

      Poista
  5. Au, tunnen sympatiasärkyä! Tai sitten oikeaa särkyä koska minukaan sormet eivät enää näytä jaksavan. Ironista, olen kirjoittanut vasta neljä päivää melkein koko kesänä.

    Mutta ainakin kolmosen rakennejuttu on hyvä homma.

    VastaaPoista