Vuosi sitten julistin ykkösen valmiiksi ja lähetin sen kustantamokierrokselle. Hieman huvittaa, kun silloin kuvittelin saavani vastauksia kuukauden, parin vasteella :-) Neljästä uupuu vieläkin. Kaikista sitä ei tule koskaan.
Mistä sitten tietää milloin kässäri on valmis? Nyt kun katselen ykköstä, löydän siitä vaikka korjattavaa. Harmillista! Toisaalta juoneen en lisäisi enää mitään, eli ehkä se siinä mielessä sittenkin oli valmis.
Kakkonen ei ole vielä lähelläkään tuota vaihetta, se elää ikuisuudelta tuntuvaa muokkausta muokkauksen perään vaihetta. Ja tarinasta puuttuu vielä jotain. En vielä itsekään tiedä mitä se on, tarinan lisämaustetta vai itse pääjuoneen uusia käänteitä. Olen huomannut että syksy on minulle tuotteliainta kirjoitusaikaa, kesän jäljiltä riittää vielä virtaa ja muu elämä hiljenee iltojen pimetessä. Voin muumioitua rauhassa kirjoituskammiooni.
Jotenka toivotan antoisaa muumioitumista :)
VastaaPoistaKiitos, onneksi naisille ei kasva parta :-)
PoistaSyksyllä voi hyvällä omallatunnolla hautautua kirjoituskammioon, kun aurinko ei houkuttele ulos. :) (Tai ainakaan nyt ei houkuttele.) Minusta olisi kyllä asiallista saada vastaus joka paikasta, tympeää, jos jätetään vastaamatta kokonaan. Itse olen saanut vastauksen aina kaikista paikoista, mihin olen tekstejä lähettänyt, mutta joskus niihin on mennyt puolitoista vuotta. O_o Eli niitä saattaa vielä tupsahdella...
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta vastaus-asiasta, jotenkin se kuvaa kustantamon toimintaa jos vastauksena on vain syvä hiljaisuus. Edes sähköpostilla, se ei maksaisi muuta kuin napin painallukseen kuluvan työajan.
PoistaPuolitoista vuotta on kyllä naurettavan pitkä aika, luulisi että sen ei kiitoksen voisi sanoa nopemminkin :-)
Odottaminen on varmasti turhauttavaa. On varmaan niin, että vaikka kuinka pyrkisi unohtamaan käsiksensä kustantamoihin, aika ajoin tulee kuitenkin miettineeksi, josko jokin vastaus tulisi jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaItse toivon saavani käsiksen tänä syksynä vielä koettamaan siipiään :-)... On hyvä lukea teidän muiden kokemuksia näistä ei kiitoksista ja hiljaisuuksista, sillä muuten olisin varmaan ihan toivoton oman mahdollisen palautteeni kanssa.
Blogissani on sinulle terveiset, Rina!
Kiitos Paula!
PoistaOdottaminen taitaa olla tässä puuhassa välillä kaikkein työläintä. Toisaalta tuo vaihe, kun käsis lähestyy H-hetkeä on ihanan kutkuttavaa. Pitelen peukkuja sinun kässärillesi!
Kaikkialta ei tosiaan saa mitään vastausta. Olen itse sitä tyyppiä, etten osaa kysellä perään. Hävettää, sitä kait. Oman tekstin heikkoudet ovat niin tuttuja.
VastaaPoistaElän tällä hetkellä kirjoittamisen suhteen hiljaista aikaa. Vielä kesällä minulla oli kaksikin kässäriä työn alla rinnakkain, mutta nyt ne ovat molemmat "valmiita". En tiedä, mitä teen niille seuraavaksi. Siirtminen eteenpäin seuraavaan vaiheeseen eli siihen että todella lähettäisin niitä kustantajalle tuntuu liian suurelta hyppäykseltä, ahdistaa. Tuntuu, että vielä pitäisi jotakin tehdä, mutta kun en tiedä mitä...
Ahdistus syntynee siitä, kun on aiemmin lähettänyt käsikirjoituksen, johon on todella uskonut, ja siitä ei ole tullut mitään.
Tuo ahdistus on niin tuttua, ensimmäisen kanssa kaikki oli vielä helpompaa. Toisen kohdalla tietää jo liikaa, ja pitäisi ikäänkuin osata enemmän.
PoistaHei, oletko sinä koeluetuttanut kässäreitäsi muilla kirjoittajilla tai arvostelupalveluilla? Se saattaisi lieventää ahdistustasi.
Kiitos vastauksestasi! Joo, tekstini on koelukijalla, useammallakin. Ensi viikolla minulle on lupailtu vastausta...
VastaaPoista