maanantai 8. lokakuuta 2012

Leirinuotion hiipuva hiillos

Osallistuin kahdeksan muun kirjoittajan kanssa virtuaaliselle kirjoitusleirille syyskuussa. Leiri oli ihana, upea ja ehkä aavistuksen rankkakin. Koossa oli mahtava porukka, antoisia kirjailijavierailuja (kuusi!) ja luentoja. Opin valtavasti muiden teksteistä ja niiden kommenteista, toki myös omien tekstien kommentit antoivat uusia työkaluja työstää kässäriä ja pureutua sen haasteisiin.



Leirin aikana tutustuttiin kunkin kirjoittajan kahteen tekstiin. Ensimmäinen oli vapaavalintainen 1000-2000 pätkä omasta työn alla olevasta käsiksestä. Toinen haasteteksti kirjoitettiin viikossa aiheesta Pilvi. Kirjoitettiin viikossa tarkoitti minulle puolta tuntia alkuviikon iltana ja paria tuntia sunnuntai-iltana. Lisähaastetta tekstiin toi, että jokainen sai vapaasti valita oman henkilökohtaisen kirjoitushaasteensa, missä kaipailee harjoitusta. Minä valitsin dialogin. Hahmoillani on tyypillisesti paljon pään sisäistä puhetta, jota pyrin nykyään kirjoittamaan auki myös dialogin kautta.
Haasteteksti toi piristävää vaihtelua, oli vapauttavaa kirjoittaa muutakin kuin kakkosta ja kolmosta. Tätä pitäisi harrastaa useamminkin, lyhyitä harjoituspätkiä ihan vain omaksi iloksi ja harjoitukseksi. Ilman tavoitteita.

Leiri mursi kesän jatkuneen kirjoitusblokkini täysin. Leirillä saimme tähän myös hyviä ohjeita, ninjat vain vilistämään tekstin joukkoon. Leirinuotion hiipuvassa lämmössä olen muokannut Aavistusta uuteen uskoon. Asetin itselleni kahden viikon nettikiellon. Ja suklaalakon. Ja tv-hömppälakon (dokumentteja ja kunnon elokuvia sai katsoa). Ja kaiken vapautuneen ajan käytin kirjoittamiseen. Huh, miten ihanaa! Tätä voisi jatkaa pidempäänkin :-)


P.S. Kiitos vielä näin julkisesti Ahmu, Dee ja Bee leirinuotion sytyttämisestä! Virtuaalinen kirjoitusleiri oli mahtavuutta!

11 kommenttia:

  1. Oh, ihanaa kuulla että leiri hakkasi blokista ilmat pihalle. Hyvä sinä! Hyvä me kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blokki on tiessään (koputan puuta) eli hyvä me, tosiaan!

      Poista
  2. Leiri kuulosti todella mielenkiintoiselta, toivottavasti se oli kaikille osallistujille yhtä antoisa :)

    Mitä luentoja muuten katsoitte/kuuntelitte?

    Onnea suklaalakkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnea tuohon suklaalakkoon tarvitaankin, ei liene yllätys että se on noista kieltäytymisistä haastavin :-)
      Luentoja meillä oli kattava setti niin leiriläisten kuin kirjailijavieraidenkin toimesta mm. seuraavista aiheista: Kerronnan tasoista, writers block, muokkaamisesta, kirjasarjoista, dialogista, kuvailemisesta, tyylista ja tietokirjan julkaisemista. Itse mutisin mietteitä omakustantamisesta.
      Näistä jäi sulateltavaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tarkoitus on järjestää keväällä uusi leiri, voin omasta puolestani suositella lämpimästi!

      Poista
  3. Loistavaa, että leiri ajoi blokkikarhun pois!

    Onko sinulla vinkkejä suklaalakon toteuttamiseen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blokkikarhu taisi säikähtää leirinuotiota tosissaan, tai sitten virettä jonka sieltä sain.
      Ääh, suklaalakko on näistä se haasteellisin ;-) Etenkin kun meillä töissä reissuista palaavat rahtaavat suklaata kahvitilaan. Muutama konsti minulla on tuon lakon ylläpitämiseksi. Ensimmäiseksi on syytä asettaa selkeä aikaraja (nyt kuukausi), Toiseksi on hyvä varata naposteluporkkanoita ja purukumeja tiukkoihin hetkiin.
      Kolmas on henkinen ja oikeastaan aika ällöttävä keino, mutta toimii minulla. Nolottaa kyllä hieman paljastaa, mutta jos tästä olisi apua jollekin toiselle suklaanarkkikselle: mielikuvittelen saatavilla olevan suklaan olevan täytesuklaata. Täyte vain ei olekaan unelmaista toffeeta tai nougaata, vaan finnien kellertävää talia. Juuh, ällöttävää on mutta toimii äärimmäisissä kiusauksissa ;-)

      Poista
    2. Totisesti ällöttävä tuo viimeinen neuvo, mutta varmasti toimii! Yritän ensin pärjätä kahdella ekalla, koska suklaan syöntini kaipaisi todellakin rajoittamista. :)

      Poista
  4. Dialogi onkin yksi vaikeimpia kirjoittaa ulos ja olen huomannut myös, että se on monen kirjailijan kompastuskivi, ikävä sanoa, monen suomalaisen kirjailijan.

    Suklaalakko kuulostaa pahalta, nettilakko hyvältä. Jos minä voisi olla netistä pois kaksi viikkoa olisin kuin uusi ihminen sen jälkeen. Uudestisyntynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dialogin kirjoittaminen on tosiaan oma taiteenlajinsa. Minun silmäni avasi ykkösestä saatu palaute. Nyt olen yrittänyt ahmia niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kirjoitusoppaita aiheesta. Yllättävän nimekkäilläkin kirjailijoilla olisi tämän suhteen petraamisen varaa. Virtuaalisella kirjoitusleirillä onneksi löytyi myös aiheen asiantuntijoita. Harjoitus tekee mestarin, toivotaan.

      Suklaalakko on paha, mutta kun vaatekaapissa roikkuu uusi, ihana, murretun tummanpunainen leninki, joka haluaa verhota minut pikkujoulukaudella. Minulla ei taida olla vaihtoehtoja :-)

      Poista
  5. Jep, oli mahtava leiri. :) Ja huippua, että pääsit eroon blokista. :)

    Lisää kirjoitusaikaa kuulostaa loistolta. Suklaalakko pelottavalta. Tsemppiä! (Eihän suklaa edes vie aikaa kirjoittamiselta..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempityksestä Lila, siitä oli apua heikkona hetkenä. Juu, ei suklaalakko liity mitenkään kirjoittamiseen ;-) Minulla on vain tapana kasata kaiken maailman parannukset samaan rytinään. Jotenkin se vain on helpompaa rysäyttää kerralla kaikki.

      Poista