lauantai 6. heinäkuuta 2013

Tappio vai voitto

Tämä blogi on melkein näivettynyt, kuivunut kasaan. Niin kuin minäkin. Onneksi alkoi kesäloma, sen elvyttävä ja raikastava vaikutus on puhaltanut minuun uutta eloa. On ollut aikaa miettiä mitä haluan ja mihin laittaa energiani. On syntynyt päätöksia jotka ovat minun voittoni, mahdollisesti nykyisen työnantajan tappio. Mutta ei siitä sen enempää, nythän on loma :-)

Sain iloisen uutisen Taivalkosken suunnalta, uutisen joka olisi voinut olla tappio mutta omalta osaltani se oli ehdottomasti voitto. Ajan loppu sai kunniamaininnan Möllärimestari-kilpailun romaanisarjassa :-) Kirjani sijoittui viidenneksi neljänkymmenenkahden muun teoksen joukosta - olen tyytyväinen.
Lähetin kirjan mukaan kilpailuun saadakseni siitä arvion.  En edes unelmoinut sijoittuvani, joten tanssin ilosta uutisen saatuani. Sananmukaisesti. Olen ilmeisesti kineettinen ihminen; jos koen suuria ilontunteita ne ilmenevät myös fyysisinä pakko-oireina, pomppimisena, tanssimisena ja koikkelehtimisena. Silloin olen kuin pieni lapsi, jonka sisälle suuri iloenergia ei enää mahdu pakkautumaan.

Itse arvio oli antoisaa luettavaa ja auttaa minua uuden kirjan työstämisessä. Pitääkin varoa liioittelemasta liikaa, kuten sorruin tekemään Ajan lopussa. Mutta tämä kunniamaininta itsessään on kannustin, joka houkuttaa jatkamaan kun epätoivo uhkaa iskeä. Kiitos Taivalkoski ja Päätalo-instituutti omakustannekirjallisuuden ja ylipäätään kirjallisuuden tukemisesta ja kannustamisesta!

Tästä on hyvä jatkaa heinäkuista leppeätahtista nanoilua lomailun lomassa. Tavoitteenani on kirjoittaa heinäkuussa vaivaiset 10 000 sanaa, toistaiseksi tahti näyttää varsin realistiselta. Tämä sanamäärätavoite jättää aikaa myös editoinnille. Edellinen nano osoitti, etten osaa olla editoimatta. Editointi toimii hyvänä alkuruokana kirjoitusflowhun pääsemiseksi. Monet kirjoitusoppaat tosin suosittelevat raakatekstin kirjoittamista ensin ja editointivaihetta seuraavaksi. Mikä on sinun suhteesi editointiin?





17 kommenttia:

  1. Onnittelut kunniamaininnasta. Kova juttu.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut! Kävin lukemassa arvionkin! Se oli tiukka, mutta arvioija näkee kirjassa selvästi potentiaalia, kun ruotii noin tarkasti, ja kehuu vielä päälle :) Mainiota! Lentäviä elefantteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Arvio oli tiukka, mutta jokaisen sanan laitan korvan taakse ja yritän ottaa opiksi. Ja lämmittelen kehuissa :-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, joskus on hyötyä kun tunkee tekstejään joka tuuttiin :-)

      Poista
  4. Voi! Onnea! :) Tuo on tosi hieno saavutus, päästä viiden parhaan joukkoon. Menenkin lukemaan arvion seuraavaksi!

    Ja hienoa että olet nyt lomalla, ja olet saanut aikaa mietiskellä.

    Mitä tulee editoimiseen, niin normaalisti editoin lukua ennen kuin siirryn seuraavaan - joinakin aikoina olen ollut hyvin perfektionisti ja kirjoittanut ties kuinka monta kertaa uusiksi ennen kuin olen mennyt eteenpäin, mutta nanossa en ole harrastanut editointia. Paitsi nyt, kun tavoite on 10 000 sanaa, editointiinkin jää aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bee! Ja aivotauko on tehnyt terää, monessakin mielessä.

      No hyvä, etten ole ainoa. Yleensä editoin edellisen päivän tekstiä, ennenkuin aloitan uutta. Ja ehkä tämä on syy, miksi norminanot eivät toimi minulla.

      Poista
  5. Hieno sijoitus!
    -Leijona

    VastaaPoista
  6. Hyvä homma Rina! Elämä ei aina anna sijaa kirjoittamiselle. Se on ikävää, mutta osa elämää. Älä ota paineita bloggaamisesta. Se on kumminkin kirjoittamisen sivutuote. Tärkeämpää on kirjoittaa.

    Näivettynyt olo on itsellänikin. Töiden, arjen ja kirjoittamisen yhdistäminen on aika hankalaa. Onneksi on kesäloma. Nauti siis omastasi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty tuosta bloggaamisesta! Jos voimavaroja on vähän, ne kannattaa keskittää olennaisimpaan.

      Nautinnollista lomaa sinullekin! :D

      Poista
  7. Siis kirjoittamassasi romaanissahan ei edes ole kehyskertomusta, joka raadin arvostelussa mainitaan.

    Sanoisin, että yksi vahvuuksistasi kirjoittajana on siinä kun osaat kehittää jännittävän ja persoonallisen juonen, dekkaristilla pitää olla rohkeutta keksiä juuri sen kaltaisia suuria uhkakuvia, joista olet kirjoittanut. Kirjoitat uskottavasti, et käytä sellaisia latteita sanoja kuten "huippuosaaja".

    Kukaan tapahtumiin osallistuneista nyt ei ollut vasikoinut ja sillä selvä. Poliisien lukumäärä on periaatteessa tosi helposti korjattu, mutta entä jos poliiseita ei yksinkertaisesti vain ollut sitä enempää? Toisaalta voi olla myös, että tilanteen todellinen luonne ei ollut selvillä poliisin johdolle siinä vaiheessa kun he tulivat paikalle? On monta syytä, miksi poliiseja oli sen verran kuin oli. Mielestäni luomasi poliisivoimat olivat uskottavia, esimerkiksi kieli jota he käyttävät puhuessaan, mutta ongelmaksi muodostui lukijan mahdollisuus eläytyä tunnetasolla. En kehottaisi sinua jatkossa kehittymään tällaisiin teknisiin asioihin (joihin raati sinua ohjaa) nykyistä enempää. Kustannustoimittaja, joka on toimittanut dekkareita aiemmin, osaa auttaa sinua (jos ylipäätään on tarpeen). Kehottaisin keskittymään henkilöiden psykologiaan, siihen miten he toimivat ja ajattelevat (kuten kaikkia kirjoittajia, itseäni myös). Sekä siihen, miten voit kertoa ihmisestä, hänen luonteestaan ja olemuksestaan, laittamalla hänet toimimaan jollakin tietyllä tavalla.

    Mitähän palautteessa tarkoitetaan tuolla "punaisen tukan idealla"? Miksi nuoren naisen irtiotto arkirutiineista pitäisi kytkeä maailmapelastamisteemaan jollakin tavalla? Ideahan dekkareissa on usein juuri siinä, että tavallinen ihminen joutuu johonkin älyttömän yllättävään tilanteeseen. Päinvastoin dekkareissa yleensä on kyllä kaksi tasoa luontevasti rinnakkain: henkilö jolla on yksityiselämässä menossa usein juuri parisuhderintamalla jotakin ja samaan aikaan hän ajautuu ratkaisemaan jotakin rikosta tms. Kyseessä ei siis varsinaisesti ole tilanne, jossa olisi "kaksi juonta rinnakkain", vaan ihan tavallinen dekkarikonventio.

    Kuka tahansa kirjoittaja tosin hyötyy siitä, että uppoaa yhä syvemmälle henkilönsä nahkoihin, ja näkee maailman hänen silminsä. Henkilö tarvitsee taustan, ja sellaisen olet hänelle luonut (irtiotto, väsymys työssä ...). Ehkä kerrontaa olisi voinut tiivistää tuon taustan suhteen, ja laventaa tarinaa sen loppuosasta: niistä viimeisistä vaiheista ennen loppuratkaisua.

    Jokainen kirjoittaja haluaa luonnollisesti kehittyä. Huonompi vinkki ei varmaan olisi siinä, että siirtäisit kertomuksen painopistettä siten, että tilanteen lopullista ratkaisemista ei annettaisi poliisivoimille, vaan joko päähenkilö tai jokin hänelle rakas ihminen, mahdollisesti molemmat, joutuisivat olemaan loppuun asti mukana. Olet oikeassa siinä, että tarina tarvitsee resoluution, rauhallisen lopputuokion, helpotuksen. Osaat luoda sellaisen.

    Muista että lukijan pitää olla kiintynyt henkilöön joka joutuu kiperään tilanteeseen. Joskus pieni voi riittää: esimerkiksi jos tietää että jollakin poliisilla on asunnossaan pieni kissanpoikanen jota hänellä on kiire ruokkimaan. Lukija tahtoo hänet elävänä kotiin. Mutta parempi vaihtoehto on käyttää sitä varsinaista päähenkilöä, jonka lukija jo tuntee.

    Palautteessa peräänkuulutetaan jotakin "ideologiaa". Itse olisin kyllä kehottanut tiivistämään niitä hienoja ja kiehtovia historiallisia ajatuksia joita esität: jopa siihen saakka että ottaisi mukaan vain sen mikä on ehdottoman välttämätöntä. Samalla terävöittäen sitä, mitä päähenkilösi oikeasti ajattelee asioista. Ehkä niin, ajatellen juuri tuota uskottavuutta jota palautteessa peräänkuulutetaan.

    Mutta tuollaisen ideologian kehittelytyö vie kyllä helposti sivuraiteille? Asia pitäisi ainakin ilmaista hyvin tiivistetysti esimerkiksi repliikeissä, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen kuka henkilöistä puhuu tällaisia.

    Niinpä. Tunnen ennalta henkilökohtaista angstia väärää palautetta kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiksu! Täytyy tunnustaa, että olin aluksi tämän palautteen saatuani hämmentyneissä tunnelmissa. Mutta arvostelussa oli kyllä ihan aiheellistakin palauttetta, etenkin mitä tulee henkilöhahmojen syventämiseen.

      Poista