Olen suunnitellut Aavistukeen monta eri tasoa. Yksi tasoista on, että kaiken kohkaamisen ja kanssakäymisen lomassa päähenkilö on varsin yksinäinen ihminen. Tämä on vielä helppo huomioida kirjoittaessa. Samoin kuin yhteiskunnalliset teemat. Nämä tulevat luontevasti muun kirjoittamisen lomassa. Mutta pitäisikö niiden muidenkin tasojen syntyä yhtä vaivattomasti? Minulla ei ainakaan. Nyt yhteen kappaleeseen kirjoitin viittauksia päähenkilön muista ulottuvuuksista, mutta tein nämä lisäykset jälkikäteen. En vielä ole törmännyt hyvään kirjoitusoppaaseen, miten näitä olisi tarkoitus luoda. Ehkä ei ole olemassa yhtä oikeaa hyvää tapaa.
Olen myös ryhtynyt hahmottelemaan hahmoistani henkilökarttaa, kun tämän vinkin jostain luin. Mutta jotenkin tämä ei tunnu omalta tavaltani, tällainen systemaattisuus. Siitä saan nauttia ihan tarpeeksi päivätyöni puolesta. Kirjoittamisen pitää tuntua lentämiseltä! Edes aika ajoin.
Olen lähdössä viikon lomalle, lämpöön ja aurinkoon. Toivottavasti pääni selkiintyy loman aikana. Läppärin jätän kotiin, joten kirjoittamisessa tulee viikon tauko. Otan mukaani ainoastaan pienen muistivihkon, mihin saan kirjattua akuutit inspiraatiot. Toivottavasti niitä tulee.
Update: Töistä palatessa postilaatikon pohjalla nökötti hylsy. Sen tiesi jo avaamattakin, mitä sisältö tulisi olemaan. Kirje hohkasi kolmea sanaa: hylätty, hylätty, hylätty. Hieman kirvelee, mutta niinhän sen kuuluukin. Muutoin ottaisin tämän yrityksen liian kepeästi. Iloinen lomallelähtötunnelma kuitenkin koki jonkinmoisen latistuksen. No, laukut on nyt pakattu ja parin tunnin päästä pitäisi joutua lentokentälle, eiköhän se tunnelma siitä kohoa.
Voikohan niitä tasoja pakottaa tekstiin? Luulen, että sellaisia tulee ainakin vähän kuin itsestään (ehkäkentiesmahdollisesti), ja että niitä voisi olla sitten hyvä jotenkin myöhemmin vaikka korostaa tai tuoda paremmin esille.
VastaaPoistaAlitajunta kun meinaa pukata tavaraa monesti kirjoitelmiin, vaikka ei aina tarvitsisikaan.
Pahoin pelkään, että olet oikeassa Jere. Pakolla en ole koskaan saanut aikaiseksi mitään hyvää. Ehkä ongelmani onkin siinä, että tämä toimii vasta loogisen ajatuksen tasolla - alitajunta ei vielä ole kaikkia tasoja käsitellyt. Ehkä väärä minäni (se työminä), on yrittänyt ujuttautua kirjoitusprojektiini.
VastaaPoistaTäytynee siis vain malttaa, että suunnitelmat kypsyvät sen verran, jotta näppis suoltaa sanat tarinaan.
Tsempit hylsyn kanssa. Kyllähän se kirpaisee, mutta kyllä se vahvistaakin. Toivottavasti loma on kiva ja hylsyn kitkeryys unohtuu!
VastaaPoistaKiitos Rooibos tsemppauksesta. Näinhän se on - se mikä ei tapa, vahvistaa. Lomalta palatessa sitten odotti toinen mokoma sähköpostilaatikossa. No, eipähän tarvitse enää näiden kustantamoiden puolesta kärvistellä ja miettiä, miten käy. P.S. Loma oli kyllä kiva, kaikesta huolimatta.
VastaaPoista