Toipuminen on alkanut ja jonkinsortin niveltulehdus on jo hellittämään päin. Reilu viikko tässä meni kirjoituslakossa niin töissä kuin kotonakin. Pahimmillaan tulehdus jomotti selkärankaa , polvia ja nilkkoja myöten. Haaviston Maija vinkkasi bromelaiinista ja oireet helpottivat parissa päivässä. Nöyrin kiitos ja kumarrus, toivottavasti voin joskus palauttaa palveluksen! Opin myös, ettei tätä maallista tomumajaa sovi kohdella miten tahansa, istumatyö yhdistettynä kirjoitusharrastukseen voi olla tuhoisa yhdistelmä.
Nyt sitä voi jo varovaisesti kirjoitella kirjoitustauon aikaisia ideoita ylös, ennenkuin haihtuvat kokonaan. Tämä pakon edestä etäännytys teki oikeastaan hyvää Aavistukselle, huomasin tauon aikana ettei eräs hahmottelemani juonikuvio tulisi toimimaan laisinkaan. Mikä parasta, kehittelin korvaavaa juoniaihioita kaikessa rauhassa. Se saattaisi jopa toimia. Etäännyttäminen teki hyvää, voi kun vielä oppisi käyttämään tätä menetelmää systemaattisemmin.
Etäännytys teki hyvää myös runopurskaukselleni, näin jälkikäteen tarkasteltuna vain puolet ovat kelvollisia, loput ovat keskivertosanakikkailua. Eli ei riittävästi kokoelmaan, siispä jätän ne vielä suosiolla bittikasvimaan laitimmaiseen nurkkaan itämään. Josko tuo määrä sitten joskus lisääntyisi.
Hmm, uskaltaisikohan sitä itsekin joskus kokeilla kirjoitustaukoa? Tuon blogini aloittamisen myötä ei sellaisia ole oikeastaan ole ollut. Voisihan siinä tietty viritä uudenlaisia ideoita - välillä kun huomaan vähän juuttuvani tuttuihin ajatuskaavoihin.
VastaaPoistaEhkä jossain vaiheessa... Ha.
Mulla tämä ei ole aiemmin toiminut kuin pakon edestä, loma/lamaannus/sairaus... Aina sitä voi yrittää ;-)
PoistaTauko on siis tehnyt vain hyvää :)
VastaaPoistaJuuri näin :-) Nyt vielä kun malttaisi aloitella varovaisesti.
Poista