Kävin kurkistamassa pienkustantajan maailmaan Nordbook-blogissa. Tuorein postaus hetkiseksi masensi minua, sillä siinä puhuttiin mitättömistä käsikirjoituksista. Ja palautetta vänkyvistä kirjoittajantaimista jotka syövät päivästä kallisarvoisia minuutteja jokojoko-marinallaan. Itsekin käsikirjoitukseni kyseiselle kustantajalle lähettäneenä mieleen tietysti kumpusi pelko, että siihenkö luokkaan se minunkin käsikirjoitukseni kategorisoidaan. No, itseluottamus (tai itserakkaus/sokeus/itsekritiikin puute...) sai minut kyllä toisiin aatoksiin, tuo nimitys ei kyllä sovi ykköseen. Se voi olla tyyliltään vajavainen ja vaikka mitä muuta mutta mitätön se ei kyllä ole.
Jatkoin siis blogin lukemista. Ihanan suorasukaista tekstiä pienkustantajan elämästä. Miten työ maistuu väliltä puulle ja on sitäyhtäjasamaapäivästätoiseen. Niinkuin välistä minun oma leipätyönikin. Miten kirjan myynniltä odotetaan mahdottomasti enemmän kuin todellisuudessa on realistista. Markkinointityön tärkeydestä. Ja miten kirjaillijanerot syyttävät kustantajaa kirjansa huonosta myyntimenestyksestä. Miten valmistaudutaan kirjamessuille, miten harmittavaista on kirjoittaa sivutolkulla palautetta ja korjausehdotuksia, jotka helpottavan vain toisen kustantajan työsarkaa kirjailijan valitessa toisen kustantamon.
Blogi oli antoisaa luettavaa ja koen nyt ymmärtäväni "vastapuolta" hieman paremmin. Ja ymmärrän myös hieman paremmin, kuinka äärimmäisen vaikeaa on ylittää julkaisukynnys. Kysymys kuuluukin, haaveilenko olemattomia? Ykkösen piti olla minun tienraivaajani -varsinainen block buster, joka avaisi tietä Aavistukselle ja tuleville muille kirjoille. Tuliko siitä sittenkin hieman liian viihteellinen, onko juoni liian itsestäänselvä, osasinko sittenkään rakentaa jännitettä? Mieltäni yhä lämmittää erään kustantajan antama palaute hylyn yhteydessä: "tarina oli toimiva kokonaisuus". Mutta riittääkö se?
Hienoa kuulla että esikoisesi on lähtenyt matkaan, onnea ja menestystä sille;D
VastaaPoistaOlen nyt työstänyt esikoiskäsikirjoitustani vuodesta 2008.Kirjoitin sen varsin nopeasti valmiiksi ja lähetin innoissani muutamalle suurelle kustantajalle, mutta ovi ei auennut. Vasta sitten ryhdyin tekemään varsinaisesti työtä kässärini eteen.
Esilukijat ja kirjoitajaohjaaja tsemppasivat ja antoivat monipuolista palautetta. Nuoren Voiman Liitosta sain seikkaperäisen palautteen myös. Välillä käsis makasi tiedostossaan kypsymässä, mutta pikkuhiljaa siitä kehittyi parempi monella tapaa kuin se alkuperäinen.
Viime syksynä lähetin sen erääseen kustantamoon joka antoi hyvän palautteen, mutta harmikseen totesi että kaunokirjojen kustannus lopetetaan tänä keväänä eivätkä enää julkaise lupaaviakaan käsiksiä.
Kuukausi sitten lähetin käsiksen pariin pieneen kustantamoon enkä ole vielä saanut mitään vastausta. Minulle kustantamon koolla ei ole niin suuri merkitys kuin sillä, että saan kirjailijana tukea ja kannustusta ja että kirjaani myös markkinoidaan aktiivisesti.
Kiitos Marke! Olemme näemmä aloittaneen esikoisemme lähestulkoon samanaikaisesti ;-) Aloitin omani loppuvuodesta 2008, tosin joukkoon mahtuu pari pidempää taukoa uskonpuutteesta johtuen. Ja olen kanssasi samaa mieltä, kustantamon koolla ei todellakaan ole väliä. Merkittävin asia lienee markkinointibudjetin koko, pienissä kustantamoissa saatetaan odottaa enemmän markkinointipanosta kirjailijalta itseltään.
PoistaKiitti linkistä, luin. Mielenkiintoista, joskin samalla hiukan masentavaa. Minulla on ollut jostain syystä käsitys, että Nordbooks julkaisee vain dekkareita, ilmeisesti erehdyin! :D
VastaaPoistaNäin minäkin luulin aluksi, kunnes alkuvuodesta luin esikoisjulkaisijoiden listaa. Nordbooks oli listalla hyvin edustettuna, ja kirjoja löytyi monesta eri kategoriasta.
PoistaNiinpä niin, julkaisukynnyksen ylittämisen vaikeus. Tekisi mieleni sanoa mahdottomuus... mutta ei kai sentään. Pitäisi vain erottua joukosta, vieläpä positiivisesti eikä toisin :D
VastaaPoista-Leijona
http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/
Oikea asenne Leijona, mikään ei ole mahdotonta (paitsi ehkä kamelin tunkeminen neulansilmän lävitse).
PoistaSuoraan sanottuna en edes uskalla lukea tuota tällä hetkellä. Ehkä joskus myöhemmin. Ha.
VastaaPoistaJuu ei ehkä kannata ihan heti käydä vilkuilemassa, jos on juuri saanut postitettua käsikirjoituksensa. Tai niinä hetkinä kun odottelu pahiten kärventää, mieluummin ehkä sopivan korkeassa itsetunnon puuskassa.
Poista